
Illallinen ystävien kanssa.
Ystävämme joutuivat perumaan illalliset viime lauantaina lapsen sairastumisen takia. Tänä lauantaina päätimme korjata asian. Tässä välissä, viikolla ehdimme itsekin olla rajun influenssan kourissa.
Perjantai iltana kun ensimmäisen kerran ruoan ajatteleminen alkoi taas tuntua mukavalta, alkoi armoton menun miettiminen. Valmiiksi viime viikonlopulle suunniteltu menu kun tuli pienillä muutoksilla jo toteutettua edellisenä lauantaina, ja eihän samaa enää voinut tehdä. Perjantai ilta uhkasi venyä myöhään, ja väsymys vei voiton joten päätös menusta jätettiin lauantai aamuun.
Lauantai aamu klo 9.00 ja vieraat tulisi kolmen jälkeen. Menu vielä pahasti kesken. Päässä molemmilla vain repaleisia ajatuksia. Ennen kuin kerkesi ruokakirjoja selaamaan, olikin jo kiire kauppaan. Aikaa oli tasan tunti käydä kaupassa sillä välin kun rouva ja tytär olivat harrastamassa. Kymmenen minuuttia kestävän ajomatkan aikana olisi menu saatava kasaan. Nyt piti molempien laittaa aivonystyrät hyrräämään, ja vauhdilla. Jotain piti keksiä. Ei muuta kuin muistelemaan aikanaan toteutettuja ja toteuttamattomia reseptejä. Argh! Ei vieläkään mitään täysin valmista. Alkuruoka, ja pääruoan pääraaka-aine oli valittu, enää puuttuivat alkupalat pääruoan lisukkeet, kastike, jälkiruoka jne. Nyt piti vain luottaa kokemukseen, ja painua kauppaan. Kyllä ne ideat siellä viimeistään syntyisi… ja Vau! Vihannesosastolla menu alkoi hahmottua, tavarat kyytiin ja vielä ajoissa noutamaan rouva ja tytär.
Puoli kaksitoista ja takaisin kotona. Ei kun keittiöön illan menun kimppuun. Pastaa, pestoo, alkupalaa, kädet käy ja ajatus juoksee… kaikkia pitäisi saada mahdollisimman pitkälle valmiiksi. DING DONG! Oho vieraat ovella. Eikä tietenkään kaikki ole läheskään valmista. 🙂
Näinhän se ilta meillä usein menee, isäntäväki kokkaa ja samalla viihdyttää vieraitaan. Kaikki on tyytyväisiä kunhan viiniä ja ruokaa riittää ja tarinaa tulee.

Ruokahalun herättäjinä toimivat pienet alkupalaleivät. Toisessa oli siikatartaria, avocadoa, kirjolohenmätiä, ja koristeena pari ohutta viipaletta punasipulia. Toinen oli perinteisempi silli munaleipä, jossa myös punasipulia ja ruohosipulia koristeena. Seuraavanlaisen kommentin muistan. Hyvää oli, olisipa tätä lisää. Noi eipä tietenkään ollut. 🙂

Pastan kanssa nautimme vieraidemme tuoman Rovero Barbera d`Asti luomuviinin. Tasapainoinen voimakas tanniininen viini oli pastalle hieman tuhti, pääruoan seurassa viini olisi päässyt oikeuksiinsa. Suosittelen viiniä mediumiksi valmistettujen tummien liharuokien seuraan.
Alkuruoan jälkeen oli vatsat jo melko täydet. Hyvä juttu, koska tässä vaiheessa laitettiin pienimmät lapset nukkumaan ja pääruoan valmistumiseen menisi vielä hetki.


Kiitos vielä vieraille mukavasta illasta.
ps. tämänkin illallisen annosten reseptit tulevat resepti hakemistoon.
2 Replies to “Illallinen ystävien kanssa.”
Herkullista oli! Nam nam!
kyllä, näyttää ja kuulostaa hyvältä!