Kategoria: Punaviini

Cycles Gladiator testissä, tuhti punkku Kaliforniasta

Cycles Gladiator testissä, tuhti punkku Kaliforniasta

Pyysin tänään Ässää tuomaan Alkosta jonkun uuden maailman max 12 euron viinin sokkotestattavaksi. Tällainen pullote sitten maistelun jälkeen kaapista paljastui. Kalifornialainen Hahn Familyn Cycles Gladiator Syrah. Ihan vähään aikaan en jenkkiviiniä ollutkaan maistanut. Seuraavassa arvio viinistä.

Todella syvä, purppuran punainen väri. Melko intensiivisessä, tuoksussa on tummaa hedelmää, makeaa mausteisuutta, vaniljaa, lakritsia, ja selkeää pippuria. Mukavat hapot, ja kypsät pehmeät tanniinit antavat ryhtiä tähän täyteläiseen viiniin.
Viinin tumman puhuva melko pitkä maku on moniulotteinen, tummia marjoja, pippuria, tammea, aavistus nahkaa, ja lopuksi jopa poltettua puuta / hiiltä.

Vaikka viini on runsas ja hedelmäinen, se ei kuitenkaan ole mikään äitelä ”hillopommi”, vaan tasapainoinen, moniulotteinen aika ryhdikäs tuotos.

Kaveriksi viinille grillaisin mediumiksi kunnon pihvin härästä, tai näin syksyllä laittaisin vaikka hirven karetta. NAM!

Perjantaina 5.10 pidettiin Amarone ilta

Perjantaina 5.10 pidettiin Amarone ilta

Viinit maistelujärjestyksessä vasemmalta oikealle, sekä viinien kanssa nautittu makupala.

Perjantaina 5.10 Viinikerho Viiniä ja Ruokaa maisteli italialaisia Amarone – viinejä Fall`s Tasting Cellarissa. Viinien kanssa nautimme pienen annoksen paahdettua poronfilettä, suklaisella punaviinikastikkeella, sekä rosmariini-hunaja juureksia. Lisäksi maistoimme miten 24kk kypsytetty luomu parmesaani, sekä 70% tumma suklaa sopi Amarone – viinien kanssa.

Illan viinit oli valittu yhtä poikkeusta lukuunottamatta Alkon valikoimasta. Kolme perusvalikoimasta ja kolme tilausvalikoimasta, jotka kaikki löytyivät kuitenkin Arkadian Alkon hyllyltä. Tuo yksi Alkon valikoiman ulkopuolinen ”mustalammas” oli Tommasin Il Sestante, joka kuuluu Silja Symphonyn valikoimaan.

Samalla kun S; kaatoi viinejä laseihin, kävimme läpi Veneton ja Valpolicellan aluetta, Amarone – viinin historiaa, tunnettuja tuottajia, rypäleitä, valmistusmenetelmää, ja niin edelleen.

Kun viinit oli kaadettu laseihin aloitimme viinien maistelun. Maistoimme viinit sokkona, jotta maistaisimme itse viiniä emmekä niin sanotusti etikettiä 🙂  Tunnelma ja odotukset olivat korkealla, ensimmäinen lasi käteen, siitä se lähti…

Ensimmäinen, rubiinin punainen, marjainen, nuoren oloinen viini, ei juurikaan hehkutusta tai kehuja saanut, joku jopa epäili ettei kyseessä olisi Amarone laisinkaan. Viinissä oli lyhyt, jopa aavistuksen ”vetinen” jälkimaku. Lopulta viini paljastui Alkon edullisimmaksi Amaroneksi, eli Emilia Amarone della Valpolicellaksi. Tästä ei tullut kenenkään suosikkia.

Toisen ja kolmannen viinin aromimaailman tunnisti jo selkeästi Amaroneksi, ei epäilystäkään mutta todettakoon, että Masi Costasera Amaronen Alkon reilu 36€:n hinta on liian korkea viinin laatuun nähden. Oikea hinta olisi lähempänä tuota Verrocchio Amaronen hintaa. Ilman enempää mainostamista, voi sanoa, että ”ruotsinlauttojen” reilu parin kympin hinta on kohdallaan kyseiselle viinille.

Neljännen viinin kohdalla kuuluu ensimmäiset ”hymähdykset” ja Mmmmm ja Nammm äänet. Tilausvalikoiman Cecilia Berettan tumma, suklainen, nahkainen, kehittynyt tuoksu, ja tuhti, tanniininen, ja tuoksun mukainen maku oli monen mieleen.

Viidentenä vuorossa oli Tommasin Il Sestante, jonka täyteläinen, aavistuksen hapokkaampi, ei niin makea maku, jossa oli kuivattua hedelmää, ja aavistuksen karvas jälkimaku jakoi mielipiteitä. Ruoan kanssa tämä viini oli ainakin omasta mielestäni ylivertainen. Viinin ja suklaisen punaviinikastikkeen liitto hipoi täydellisyyttä.

Zenato Riserva 2003:n rusehtava väri, yrttinen, kehittynyt tuoksu josta erottui selkeästi kuivattua luumua oli huumaava ja maku lähes pureksittava. Hieno viini sellaisenaan nautittavaksi, sopi myös parmesaanin kaveriksi.

Illan viimeisenä viininä nautimme Bertanin -99 vuosikerran Amaronea. Tämän viinin voi kiteyttää sanalla Upea. Tämä viini toimii hyvänä ”meditaatio” viininä sellaisenaan. 🙂

Sitten oli ruoan vuoro, ja loppuilta menikin viinien, ja ruokien makuyhdistelmistä nauttiessa ja mielipiteitä vaihdellessa.

Kiitos kaikille osallistuneille oikein mukavasta illasta.

Lasissa edullista viiniä osa 2

Lasissa edullista viiniä osa 2

Edullisten viinien maistelu jatkuu. Tänään ensimmäinen viini tulee australialaisten viinien ”massatuotantoalueelta”, South Eastern Australiasta. Hidden Rock Shiraz (Alko 7,39€) on hauskassa 0,75l muovipullossa. Itse asiassa tuo muovipullo oli lopulta yksi valintakriteeri kun viinin valitsin. Tällä viinillä on ainakin pakkauksen suhteen hieman pienempi hiilijalanjälki, kuin vastaavalla lasipullolla, ainakin mikäli Tekniikka&Talous -lehden artikkelia on uskominen. Jokatapauksessa kätevä ja kevyt pakkaus viineille, joita ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen säilytykseen.

No nyt itse asiaan, eli viiniin. Tummahko, ei kuitenkaan läpinäkymätön, rubiinin punainen väri kertoo, että viini tulee lämpimältä alueelta ja rypäleet ovat aurinkoa saaneet. Tumma, paahteinen tuoksu, josta voi löytää karhunvatukkaa, ja makeaa mausteisuutta, ja häivähdys pippuria. Viinissä on happoja sen verran ettei se ole lattea, joskaan ei sitä runsashappoiseksi viiniksi voi väittää. Kypsät, pehmeät tanniinit tukevat viiniä. Viinin marjainen maku, jossa siinäkin on savun tuntua, sekä maltilliset (australialaiseksi) 13,5% alkoholia, tekevät viinistä yllättävänkin ”kevyen” ja raikkaan oloista.

Tämä on helposti juotava, edullinen, arkinen viini, joka tosin muuttuu tylsäksi hyvin nopeasti.
Kyllä tätä tumman perusgrillilihan kyytipoikana juo. 🙂

Välillä vettä, ja seuraava viini.

Nyt solahti Vinturin läpi lasiin, erittäin tumma Shiraz Siciliasta, Italiasta, Canapi 2010 (Alko 6,98€). Jos oli edellisen viinin rypäleet nähneet aurinkoa, niin nämä ovat kyllä olleet varsinaisessa ”aurinkokylvyssä”. Viinin väri on siis aivan läpinäkymättömän syvän rubiinin punainen. Tuoksu on ehkä yllättävänkin laimea, siitä on aluksi vaikea saada irti mitään.Kun oikein pinnistää, niin voi aistia tummia marjoja, aavistuksen mausteita ja pippuria. Viinin pippurinen makukin haihtuu aluksi suusta kuin hattara. Hetken lasissa lämmetessään viinin mausta voi löytää myös tuoksun tummia marjoja, mutta maku on hyvin etupainoinen. Kypsät tanniinnit kuivaavat pehmeästi suuta, ja viinin runsaan tuntuinen alkoholi ”polttaa” nielua. Tässä kohtaa kun katsoo etikettiin, niin sen mukaan alkoholia olisikin ”vain” 13,5%. Viini tuntui nielussa huomattavasti polttavammalta kuin edellinen ”Aussi” viini. Viinistä jää hieman pippurinen jälkivaikutelma.

Arkinen viini, arkiselle tummalle grillilihalle.

Lasissa edullista chileläistä ja argentinalaista punaviiniä

Lasissa edullista chileläistä ja argentinalaista punaviiniä

Viime aikoina on erilaisissa viini – tastingeissä tullut maisteltua melko premium luokan viinejä, joten perjantaina päätin mennä Alkoon ostamaan muutaman pullon, edullisen hintaluokan viinejä, joiden hinta olisi alle yhdeksän euroa.

Ja sitten maistamaan.

Kierrekorkki narahtaa auki, ja kaadan chileläistä, yhtä Suomen ostetuinta punaviiniä, Vinturin (viinin ilmaaja) kautta lasiin. Keskisyvän purppuran punainen, marjamehun oloinen viini soljuu lasiin.
Nuori, mustaherukkainen, melko intensiivinen, hieman pistävä tuoksu tunkeutuu nenään. Tuoksussa on tummien marjojen lisäksi, rikkiä ja savua.
Marjainen maku seuraa tuoksun aromeja. Viini on vähä happoinen, ja sen vähäiset tanniinit kuivattavat suun etuosaa, antaen viinille jonkin verran rakennetta. Hento alkoholi lämmittää hieman nielua. Tämä onkin seikka, joka erottaa viinin tavallisesta marjamehusta. Suoraan sanoen, en saa tästä viinistä juuri mitään irti. Tosin tämän hintaisesta viinistä (Alko 6,98€) ei nyt mitään odotuksia ollutkaan. Ihmettelen vain viinin suurta suosiota, kun lähes samaan hintaa saa huomattavasti parempaakin viiniä, jopa Alkosta. Esimerkiksi italialinen Nero Salice Salentino (Alko 7,99€).
Tarkastelussa oli siis chileläinen Viña Maipo Cabernet Sauvignon 2011.
Loput tästä viinistä menee huomisen punaviinikastikkeen valmistukseen.

Väliin vettä, ja taas mennään…

Kierrekorkki taas auki, tällä kertaa Vinturin läpi ilmataan argentiinalainen Malbec -rypäleestä valmistettu punaviini, Graffigna 2011. Tällä viinillä on hintaa jo aavistuksen enemmän (Alko 8,68), toivottavasti se maistuu myös viinissä.
Tämäkin on nuori viini, jonka keskisyvä väri on jo enemmän Rubiinin punainen. Tummassa tuoksussa on muun muassa karhunvatukkaa, sekä hieman makeaa mausteisuutta. Suussa hapot nostavat veden kielelle, ”samalla” pehmeiden kypsien tanniinien kevyesti kuivattaen poskia, kun alkoholikaan ei jyrää, on viinissä mielestäni melko tasapainoinen ja miellyttävä rakenne. Maku tukee tuoksua, tummia marjoja, savua, ja nahkaa jättäen aavistuksen karvaan jälkimaun.
Näistä kahdesta edullisesta viinistä, valintani olisi selkeästi jälkimmäinen. Viinin hieman kalliimpi hinta tuntuu ja maistuu viinin laadussa.
Tätä nautitaan sitten tänään grillipihvin kanssa.
Mutta niin kuin aina, vaikka kuinka objektiivisesti pyrkii viinejä maistelemaan, se miltä viini sitten kunkin suussa maistuu, onkin toinen juttu. Kokeilkaa ja tehkää oma valinta. 🙂

Bourgogne Pinot Noir viini – ilta

Bourgogne Pinot Noir viini – ilta

 

Perjantaina Viiniä ja Ruokaa blogin viinikerho järjesti viini – illan, jossa maistelimme Ranskan Bourgognen Pinot Noir viinejä. Kiitos kaikille osallistuneille.
Illan teeman mukaan teimme mielikuvitusmatkan Bourgognen Côte d´Oriin, ja samalla kävimme läpi Bourgognen AC viinin laatuluokituksia.
Maistoimme viinejä jokaisesta viinin laatuluokasta. Kahdentoista euron perus Burgundista, kyläviineihin, premier Cru tarhoista aina 1976 vuosikerran Camille Giroudin Corton Bressandes Crand Cruhun. Tuo viini ”vanhus” herättikin paljon tunteita ja jakoi mielipiteitä.
Jo pulloa avatessa oli jännitystä ilmassa, olisiko viini vielä hengissä. Sydän pomppasi kurkkuun kun tinakapselin alta paljastui aivan musta korkin pää. Korkki oli läpimärkä, ei hyvältä vaikuttanut.
Pikainen katsaus kelloon, kerkeäisikö pullon käydä vaihtamassa Arkadian Alkossa mikäli se olisi pilalla. Ei toivoakaan, joten ei muuta kuin haistamaan ja maistamaan ja toivomaan parasta. Huh, kunnossa oli.
Sitten vain nopea dekantointi ja laseihin etteivät herkät aromit karkaisi.
Kolmessakymmenessäkuudessa vuodessa viini oli ehtinyt kehittyä täysin, ja oli selkeästi elinkaarensa loppupäässä. Väri oli läpikuultavan ruskea, moni vivahteisesta tuoksusta pystyi erottamaan, syksyistä märkää metsän maata, ”multaa”, lehtiä, tallia, nahkaa, mausteisuutta ja hieman kuivattua hedelmää. Viinissä oli silkkinen rakenne ja vaikka maussa hallitsivat jo nuo kehittyneet aromit, oli siinäkin tallella vielä riittävästi hedelmää. Mielestäni hieno viini, joskin viinin korkea hinta ei tee siitä ihan joka perjantaista pulloa. J
Nuoret, hapokkaat, ja marjaisat Burgundin Pinot Noirit, eivät useasti ole niitä ensimmäisiä, helpoimmin lähestyttäviä viinejä. Vaan vaativat yleensä hieman ”totuttelua”. Tälläkin kertaa yleiseksi suosikiksi nousi jo mukavasti kehittynyt 2006 vuosikerran Antonin Rodet Clos de Thorey Nuits St. Georges Premier Cru, jonka aavistuksen makean mausteinen, ja kypsän marjainen, hieman ”tuhdimpi” maku oli monen mieleen.
Koska Burgundin viinit ovat erityisesti ruokaviinejä, maistoimme luonnollisesti niitä myös ruoan kanssa. Todeten kuinka pitkään haudutettu Burgundin pata kesytti nuo hapokkaat viinit, ja ne todella sopivat hyvin yhteen.
Oli helppo todeta taas vanha totuus oikeaan osuvaksi, paikalliselle ruoalle paikallista viiniä. Ja toimii…
Translate »