Kategoria: Juhla ja ruoka-artikkelit

Savustettua ankanrintaa marjakastike sekä parsarisottoa

Savustettua ankanrintaa marjakastike sekä parsarisottoa

Osallistuimme Pernod Ricardin järjestämään Oiva Pari – kilpailuun, jossa tehtävänä on kehittää sopiva makuyhdistelmä annetuille viineille. Muutama viikko sitten ennen varsinaista kilpailua, tutustuimme tuleviin kilpailu-viineihin virtuaalisessa viini-tastingissa, jossa maistelimme kaikki tulevat kilpailuviinit.

Ensimmäisen vaiheen viiniteema on Castillo de Molinan viinit. Pinot Noir, joka voitti muun muassa oman sarjansa vuoden viinit kilpailussa tänä vuonna, sekä Sauvignon Blanc, joka myös sai kunniamaininnan sarjassaan.

Meillä meinasi kisan ensimmäinen vaihe jäädä reissujen takia kokonaan ohi, mutta saimme kun saimmekin juuri viimetippaan serkkujen luona annokset viritettyä.

On muuten virkistävää ja melkoisen haastavaa kokata täysin tuntemattomassa keittiössä, sekä savustaa pallogrillissä, josta kokemukset ovat ainoastaan grillaamisen puolelta.

Pinot Noir viinille päätimme tehdä savustettua ankanrintaa, mansikka-vadelma-punaherukka-timjami-basilicakastikkeella. Tarjottuna sellaisenaan, sekä grillatun perunan, ja maalaisleivän kera.

Tammitetun viinin paahteisuus, tukee hienosti ankanrinnan savunaromeja, viinin hapokkuus leikkaa mukavasti lihan rapeaksi grillaantunutta rasvaa. Punaisista marjoista ja yrteistä keitetty hapokas kastike toimii niin ikään lihan rasvojen leikkaajana, samalla pyöristäen viinin hapokkuutta, tekemättä siitä kuitenkaan latteaa.

Yksi kevään varmimmista merkeistä on parsa, ja täällä Etelä-Ruotsissa niitä on myynnissä edullisesti joka myymälässä, joten parsa-vuohenjuustorisotto valikoitui Sauvignon Blanc viinin kumppaniksi.

Risoton voit laittaa tarjoille puutarha-bileissä vaikka lusikoihin, näin se on helposti syötävissä.

Savustettu ankanrinta ja marja-yrttikastike.

2kpl ankanrintaa
suolaa, ja mustapippuria

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin.
Huuhtele ja kuivaa ankanrinnat. Leikkaa ristiviillot ankanrintojen rasvaan, varo kuitenkin leikkaamasta lihaan asti.

Hiero suola ja pippuri hyvin ankanrintojen molemmin puolin.

Mikäli sinulla ei ole savustuslastuja, voit tehdä kuten me. Liota puu-klapia pari tuntia vesiämpärissä ennen savustusta.

Valmistele grilli. Tee kunnon hiillos. Kun hiillos on valmis siirrä kuumat hiilet grillin molemmille sivuille, ja toiseen päätyyn.
Laita hiilten väliin vesiastia, hiilten päälle liotettu puuklapi.
Tee foliosta “vuoka” johon laitat molemmat ankanrintafileet rasvapuoli alaspäin. Aseta “vuoka” grillin keskiosaan vesiastian yläpuolelle.
Laita grillin kansi kiinni, ja katso, että ylä venttiili on kiinni, ja ala ilmanvaihto on melko pienellä.
Lämpötilan olisi hyvä olla noin 100 – 130 astetta.
Savusta ankkaa noin kymmenen minuuttia, käännä ankanfileet ja jatka savustamista vielä muutaman minuutin ajan.
Kun ankat ovat savustuneet, nosta ne rasvapuoli alaspäin grilliritilälle hiilien päälle, ota fileille grillissä väri.
Kääri fileet folioon, ja anna niiden vetäytyä hetki.
Leikkaa erittäin ohuiksi siivuiksi ja tarjoa marja-yrttikastikkeen, tuoreen timjamin, grillatun leivän sekä grillatun perunan kera.

Marja-yrttikastike

2dl pakastemarjoja (mansikoita, vadelmia ja punaviinimarjoja)
4rkl tummaa balsamicoa
0,5dl valkoviiniä
tuoretta timjamia ja basilicaa
mustapippuria ja hiukan suolaa

Laita ainekset kattilaan ja keitä, kunnes seos on himan tiivistynyt. Riko marjojen koostumus haarukalla tai vispilällä.

Grillatut perunat

2kpl kiinteitä suuria perunoita

Leikkaa perunat noin yhden sentin paksuisiksi, levitä grilliritilälle ja grillaa molemmilta puolilta rapeiksi. Lisää suolaa.

Paahda maalaisleipä, sekä valmista koristeeksi peruna- shipsit paistamalla ohuita peruna siivuja öljyssä.

Leikkaa Ankanrinta ohuiksi viipaleiksi, aseta ne vadille, kaada kuuma kastike päälle, ja koristele tuoreella timjamilla sekä basilicalla. Timjami toimii tässä erinomaisesti savunmakuisen ankan ja marjahillokkeen yhdistäjänä.

Parsarisotto

3dl Arborio risottoriisiä
1 sipuli silputtuna erittäin pieneksi
1-2 valkosipulinkynttä silputtuna pieneksi
50g vuohenjuustoa (valkoiset kuoret poistettuna)
1,5dl Castillo de Molina valkoviiniä
50g voita,
3rkl oliiviöljyä
1 nippu parsaa
1/2 sitruunan mehu
Suolaa ja mustapippuria
2 litraa kanalientä
2 – 3 dl vastaraastettua Parmesania tai Grana Banadaa

Kuullota valkosipuli ja sipuli laakeassa kattilassa. Lisää riisi ja paahda sitä kunnes riisin reunat muuttuvat läpinäkyviksi.
Lisää valkoviini, ja anna sen kuohahtaa ja kiehua kasaan hieman.

Lisää kauhallinen kiehuvaa kanalientä, ja muista hämmentää kokoajan. Lisää seuraava kauhallinen kun riisi on imenyt edellisen nesteen itseensä. Jatka näin kunnes riisi on aldente.
Muista kuoria parsat ja keittää ne erikseen valmiiksi suolavedessä. Sopiva keittoaika on puolet parsan paksuudesta. 12mm halkaisijaltaan olevan parsan keittoaika on 6min. Kun parsa on valmis, jäähdytä ne jäävedessä heti keittämisen jälkeen, jotta säilytät niiden kauniin vihreän värin. Leikkaa parsat noin 2,5cm pätkiksi. Säästä nuput koristeluun.

Kun riisi on lähes aldente, eli pureksittavan kypsä, lisää raastettu parmesaani, murennettu vuohenjuusto, puolikkaan sitruunan mehu. Maista, ja lisää tarvittaessa suolaa.
Lisää nyt noin 2,5cm pätkiksi leikatut parsat, ja tarvittaessa ruokalusikallinen voita. Rouhaise mustapippuria päälle.

Laita risottoa lusikoille ja laita jokaisen annoksen päälle yksi parsanuppu. Rouhaise mustapippuria päälle ja nauti.

Vuodenvaihde Espanjan Aurinkorannikolla

Vuodenvaihde Espanjan Aurinkorannikolla

 

Näissä maisemissa kelpasi grillailla

Hyvää alkanutta vuotta 2014 kaikille! Viiniä ja Ruokaa herää taas eloon kuukauden tauon jälkeen.
Olimme neljä viikkoa tutustumassa Costa del Soliin, tarkoituksena nauttia auringosta, liikunnasta, hyvästä ruoasta ja viinistä. Grilli kävikin kuumana lähes päivittäin, kanaa, kalaa, äyriäisiä, härkää, lammasta jne. 🙂 Tulevina viikkoina kirjoittelemme näistä valmistamistamme herkuista. Tässä hieman esimakua tulevasta.

grilli kuumaksi

 

Jättikatkarapuja grillasimme, paistoimme jne.

 

Nämä härän chuleton jättiläiset painoivat 1,4kg kappale
Grillattua härän chuleton pihviä ja Riojan herkullista punaviiniä
Lisää hiillosta
vertailussa Iberico,- ja tavallisen porsaanfilettä.
jättikatkarapuja ja mustaa spaghettia
Tämä hymyilevä merikrotti maistui erinomaiselle

 

Itsenäisyyspäivän menu

Itsenäisyyspäivän menu

Oikein hyvää itsenäysyyspäivää kaikille Viiniä ja Ruokaa lukijoille.

Tänä vuonna viralliset itsenäisyyspäivän vastaanottojuhlat vietetään poikkeuksellisesti Presidentinlinnan restauroinnin vuoksi “evakossa” Tampereella. Meille ei jostain kumman syystä (tänäkään vuonna) kutsua linnan juhliin tullut. 🙂

No ei hätää, me suuntaamme juhlimaan Suomen itsenäisyyttä hyvien ystäviemme luokse wanhaan Porvooseen. Porvoolla onkin läheinen yhteys Suomen itsenäisyyden historian kanssa, joten on erittäin hauskaa mennä sinne fiilistelemään.

Tässä pieni ote Wikipediasta Suomen historiasta ennen Suomen itsenäisyyden julistusta, joka päätettiin ja allekirjoitettiin 5.12, mutta julkistettiin ja annettiin tiedoksi seuraavana päivänä 6.12.1917.

Suomen suuriruhtinaskunta (aikalaisnimenä Suomen suuriruhtinaanmaa) oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa pääosin nykyisen Suomen valtion alueella vuosina 18091917. Se oli nykyisen Suomen itsenäisen tasavallan edeltäjä, joka täytti jo osan itsenäisen valtion kriteereistä. Suomen suuriruhtinaskunnan käsite oli syntynyt jo 1500-luvulla paljolti siitä syystä että Ruotsin kuninkaan arvonimiin lukeutui vuodesta 1577 myös Suomen suuriruhtinaan arvo. Hallinnollista ja valtiollista merkitystä tämä käsite sai kuitenkin vasta Venäjän vallattua maan Suomen sodassa vuosina 1808–1809. Suuriruhtinaskunta syntyi vuonna 1809 Porvoon maapäivillä eli Porvoon valtiopäivillä. Suuriruhtinaskunnan suvereeni hallitsija, Suomen suuriruhtinas, oli Venäjän keisari, hallitsijasukuna Romanov-suku. Suomessa keisaria edusti kenraalikuvernööri, joka johti suuriruhtinaskunnan armeijaa. Venäjän valtiollisen rakenteen ja suomalaisten aloitteellisuuden kautta Suomen suuriruhtinaskunnalle muotoutui autonominen eli itsehallinnollinen asema, joka laajeni 1800-luvun lopulle asti. Suuriruhtinaskuntaan perustettiin vuonna 1816 entisestä, vuonna 1809 perustetusta hallituskonseljista Suomen senaatti ja sen eri toimituskunnat maan tärkeimmäksi sisäiseksi hallintoelimeksi.

 Suomen suuriruhtinaskunta lakkasi ja Suomen yhteys Venäjään katkesi Suomen tsenäistyessä vuonna 1917 ensimmäisen maailmansodan Venäjällä aiheuttaman valtiollisen hajoamisen yhteydessä.

Kohottakaamme malja itsenäiselle ja eurooppalaiselle Suomelle!

Itsenäisyyspäivän menu:

Tähän olemme keränneet blogimme suosikeista ohjeet itsenäisyyspäivän menu- kokonaisuuteen. 
Klikkaa resepteihin ja nauti!

Alkusalaatti:
Punajuuri-vuohenjuustosalaatti

Viini: Sauvignon Blanc, Sancerre, Ranska

Alkukeitto:
Kanttarellikeitto
Viini: Riesling, Alsace, Ranska

Pääruoka:
Paahdettu poronfile rosmariini-hunaja juurekset ja suklainen punaviinikastike
Viini: Amarone, Valpolicella ItaliaJälkiruoka:
Suklaafondant

Viini: Moscato d`Asti, Italia

 









Wappu

Wappu

Rakkat lukijat.
Taas on se aika vuodesta kun moni nostaa kuohuviinilasin huulilleen, siemailee kuplivaa ja katselee hitaasti ulkona leijuvaa räntää. Wappu on taas täällä.

Vapun viettoon meillä kuuluu perinteisesti vappupäivän brunssi. Bunssille kutsumme aina ystäviä ja tuttavia. Brunssia vietämme myös aina nyyttäri periaatteella. Näin jokainen saa tuoda omia herkkujaan ja välillä ahkerimmat jopa leipovat…Grillaamme ulkona (satoi tai paistoi) makkaroita, munaa, lihapullia, kanaa. Teemme jotain salaattia ja ehkäpä ostamme myös lasten suosikkeja punajuuri- ja perunasalaattia. Uudet perunat, sillit ja savustettu kala on myös “must juttuja”. Jälkkäriksi sitten vaikka lettuja tai vain yksinkertaisesti simaa ja tippaleipiä. Simaa olemme aina saaneet mummulta, joka on siman laiton mestari.

Brunssilla ei turhaan hienostella vaan tiensä grilliin ja kattiloihin löytävät yksinkertaiset herkut, jotka auttavat toipumaan edellisen illan riennoista. Pitäkäämme lippu korkealla, raikukoon laulut ja nautitaan ystävien seurasta.

Mukavaa Wappua kaikille lukijoillemme, kippis!

– R&S –

Lidl Suomen grillikauden avajaistapahtuma ja Grillimaisteri tuotteet

Lidl Suomen grillikauden avajaistapahtuma ja Grillimaisteri tuotteet

Lidl Suomi järjesti grillikauden avajaistapahtuman Helsingin Kaapelitehtaalla, johon oli kutsuttu median edustajia, sekä muutamia ruokabloggareita. S:n kanssa edustimme Viiniä ja Ruokaa blogia.

Tapahtuman teemana oli entisestään tunnetun Grillimaisteri brandin vahvistaminen kesäkaudelle 2013. Tapahtumassa esiteltiin jääkiekko Leijonien viralliset MM-kisamakkarat. Makkarat kuuluvat Grillimaisteri tuoteperheeseen, ja merkittävänä uutuutena julkaistiin lätkälegenda Esa “Tiki”  Tikkasen nimikkomakkara Tikidogi. Makkaran päämaku tulee salamista, Tikkanen oli vahvasti vaikuttamassa makkaraan, ja esittelikin tuotetta rehellisen ylpeästi. Salami sopii makkaraan paremmin kuin banaani, jota olivat kokeilleet. Täytyy myöntää, että tuo salamin makuinen makkara oli ainakin minun makuuni. Ihan varmasti pitää kokeilla omallakin grillillä grillattuna. :=)

Nämä makkarat ovat tulleet Lidl-kauppoihin tänään 18.4. ja MM-kisojen aikana julkaistaan kuulemma vielä yksi lätkälegendan nimikkomakkara. Kenenköhän mahtaa olla, olisikohan Jutin makkara?

Ohessa muutamia kuvia ja makupaloja tapahtumasta.

Esa Tikkanen ja Tikidogi
Kokit työn touhussa
Tässä otos Lidlin tiedotteesta.
“Roope” esittelee Grillimaisteri tuotteita
Kisamakkaroiden lisäksi Grillimaisteri-tuoteperheeseen tulee kesän aikana kuulumaan yli 70 tuotteen valikoima grilliherkkuja aina tuoreista 100-prosenttisista naudan jauhelihapihveistä ruissipseihin, suklaafondueeseen ja kuivamausteseoksiin eli rubeihin.
Esimerkiksi suklaafondue on äärimmäisen helppo jälkiruoka valmistaa grillatessa. Tällaisia jälkiruokia on ollut vähän tarjolla tähän asti. Villimpi tekee suklaafonduesta meksikolaistyylisen mole poblano -kastikkeen pääruualle, kuten kanalle tai possulle. Siihen tulee chiliä ja oman maun mukaan esimerkiksi pähkinöitä. Uusista ruissipseistä voi puolestaan puristella purupintaa salaatteihin, kertoo Neljän tähden illallisesta tuttu keittiömestari Henrik ”Roope” Rehbinder.
Tuoteperheen ydin on erilaiset lihat ja lihatuotteet, joita on tarjolla sekä marinoimattomana että täysin uudenlaisilla marinadeilla höystettynä
Uudet maut valmismarinoituihin lihoihin ovat hyvä lisä tarjontaan. Pitkään kaupoista on saanut vain muutamia tylsiä valmiiksi marinoituja lihoja, kuten hunajamarinoituja tuotteita. Nyt esimerkiksi porsaan ulkofileepihvin saa valmiiksi yrteillä ja valkosipulilla maustettuna, kertoo Rehbinder. 
     Viiniä ja Ruokaa kommentti:
     Tähän on lisättävä, että itse kun aina suosittelen ostamaan marinoimattomia lihoja ja marinoimaan ne itse, niin positiivisesti yllätyin Grillimaisteri- sarjan yksittäispakattuun viskimarinoituun naudan entrecoteen. Tähän vielä palataan kun olen testannut ne omalla grillillä.
      Entrecote on minulle lähes pyhä asia, se on yksi grillilihojen kunkku varsinkin kun hullunlehmäntaudin jälkeen ei kunnollisia “asadoja” T- luu pihvejä ole Suomesta saanut.
 
      Lähes aina grillaan entrecoten ihan sellaisenaan, ainoastaan merisuolalla ja ihan vähän mustapippurilla höystettyna, joskus saatan (jos innostun) maustevoinapin laittaa päälle. 
 
      Olen toki muutaman kerran itse marinoinut entrecoten, mutta mielestäni se on parasta ainoastaan suolan ja pippurin kanssa jolloin maukkaan lihan oma lihan maku tulee parhaiten esille. 
 
      Näin ollen tuohon viskimarinadilla marinoituun  entrecoteen suhtauduin melko ennakkoluuloisesti. Positiivista oli, että liha ei “uinut” marinadissa, vaan sitä oli ainoastaan “inhimillisesti”, joten marinadi on myös helppo pyyhkiä pois lihan pinnalta ennen grillausta. 
      On helppo kuvitella, että tuollainen yksittäin pakattu entrecote-pihvi on helppo ja hyvä vaihtoehto niille kauppojen hyllyillä notkuville, loppuun väsyneille, marinadissa uiville possun pihveille. Varsinkin silloin kun tarvitaan nopeasti jotain grillattavaa tai jos mökkimatkalla pistäytyy pikaisesti kauppaan grillattavaa poimimaan. Tietenkin tuore, hyvin riippunut marmori entrecote on sitten ihan oma maailmansa.
      Muista Grillimaisteri tuotteista Viiniä ja Ruokaa haluaa mainita ehdottomasti kokeilemisen arvoiset tuotteet, grillisinapin, raaka olutmakkaran, maustemyllyt ja kastikkeet, maustevoit, pinjansiemen aurinkokuivattu tomaattiseoksen, sekä suklaa fonduen josta voi jälkkärin lisäksi myös virittää chilin kanssa grillikastikkeen. Niin ja tietenkin Grillimaisteri oluen. 😀
      Sitten loppuun vielä Lidlin ostojohtaja Timo Hansion terveiset.
      Grillimaisteri-valikoimaan kuuluu klassisia grilliherkkuja, mutta myös ennennäkemättömiä tuoteuutuuksia. Lisäksi tuoteperhe tekee grillaamisesta monipuolista ja vaivatonta, sillä Grillimaisteri-merkistä on helppo tunnistaa grillaukseen sopivat, ja vaikkapa vähän erikoisemmatkin tuotteet. Kaikki grillaamisessa tarvittava tulee myymälöihin jo ennen vappua.
 
      Kiitokset vielä Lidl Suomelle, mukavasta ja informatiivisesta tapahtumasta.
 

 

Hyvää Pääsiäistä

Hyvää Pääsiäistä

Viiniä ja Ruokaa, toivottaa kaikille lukijoilleen oikein Hyvää Pääsiäistä!!!
Rentoutukaa ja nauttikaa hyvistä lammasruoista, viineistä ja ystävistä.
Reseptit hakemistostamme löydätte useita erilaisia lammasreseptejä.

Suomen UN Women – muutetaan maailma yhdessä

Suomen UN Women – muutetaan maailma yhdessä

 

Ruoka on elinehto – ilman sitä ei pitkälle pötkitä.

Mutta ruoka merkitsee myös nautintoa. Ruoka on arvokas asia, jota pitää kunnioittaa. Siksi on tärkeää arvostaen käyttää parhaita raaka-aineita, kun ruokaa valmistaa. Minua huolestuttaa ruoan tuhlaaminen: siitä on tullut kulutushyödyke, jota kaupat ovat tulvillaan ja paljon menee hukkaan.
Samaan aikaan liian moni perhe maailmassa menee tänäänkin nälkäisenä nukkumaan. Meillä on kuitenkin keino, jolla voimme täyttää tyhjät lautaset.
Naisilla on kaikki valmiudet tuottaa ruokaa, mutta heidän mahdollisuutensa ovat rajalliset. Paremmat toimintamahdollisuuksien myötä naiset voivat suunnata energiansa ja kykynsä oikein. Siitä hyötyvät kaikki. Kehitysmaiden viljelijänaiset voivat nostaa 150 miljoonaa ihmistä nälästä, kun he saavat oikeuden maahan, koulutukseen ja kunnollisiin työvälineisiin.
MasterChef-keittiössä kokataan tiistaina tämän hyvän asian puolesta. Myös tässä blogissa tehdään hyvää, ja sinäkin voit osallistua. Nyt alkaa ruokablogien yhteinen hyväntekeväisyystempaus! Kisaan osallistuvat blogit keräävät varoja naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen maailmassa.
Viiniä ja Ruokaa-blogilla on oma keräyssivu osoitteessa
Tee lahjoitus nyt ja auta naisia taistelemaan nälkää vastaan!
Yhdessä olemme enemmän.
Terveisin
Sikke Sumari
UNW_Ita-Timor_2
UNW_Palestiinalaisalueet UNW_Kirgisia_2 UNW_Ruanda UNW_Kirgisia UNW_Ita-Timor
Hyvää ja kevyttä loppiaista höyrytetyt lohipalmikot

Hyvää ja kevyttä loppiaista höyrytetyt lohipalmikot

Joulun ja Uuuden Vuoden “ähkyn” jälkeen on hyvä nauttia hieman kevyemmin, mauista kuitenkaan tinkimättä. Viiniä ja Ruokaa lähteekin mielikuvitukselliselle makumatkalle Aasiaan. Teemme tammikuun aikana paljon aasialaisvaikutteisia ruokia ja etsimme niille sopivia viinejä. Entistä enemmän kasviksia ja kalaa. Tämä saattaa olla R:lle, vannoutuneelle liha-, ja grillimiehelle haasteellista. Emme toki lihaa ja grilliä unohda, voihan niilläkin tehdä kevyemmin ja leikkiä aasialaisilla mauilla.

Ensimmäisenä  ehdotamme vaikka Loppiaiseksi höyrytettyä lohta ja kasviksia osterikastikkeessa.
Höyryttäminen on erittäin terveellinen ja lempeä tapa valmistaa ruokaa, ja lohesta tulee erittäin maukas ja mehukas. Wokatut kasvikset osterikastikkeessa toimivat erinomaisena kevyenä lisukkeena, eikä annos kaipaa enää riisiä, nuudeleita tai muita lisäkkeitä.

Höyrytetyt lohipalmikot 4:lle

600 – 700g lohen tai kirjolohen fileetä
suolaa
1rkl viisimaustetta
1 sitruunan mehu

Marinadi:
1tl anista murskattuna
1tl vastajauhettua kiinalaista- tai mustapippuria
4rkl soijakastiketta (kiinalaista)
2rkl osterikastiketta
1rkl hunajaa
4rkl ruohosipulisilppua

Lisäksi:
8 – 10 suurta suolaheinän lehteä tai muutama iso kiinankaalin lehti
etikalla maustettua vettä

1. Poista lohen fileestä nahka. Leikkaa fileestä poikittain pitkiä noin 2 senttiä leveitä suikaleita, ja palmikoi ne. Ripottele palmikoille suolaa, ja viisimaustetta. Valele palmikot vielä sitruunan mehulla.

2. Sekoita yhteen marinadin ainekset ja voitele kalapalmikot marinadilla ja anna maustua vähintään  1/2 h.

Tällä välin on hyvä laittaa höyrykorit likoomaan veteen, ja valmistella lisukkeen vihannekset.


3. asettele suolaheinän tai kiinankaalin lehdet höyrykoreihin, niiden päälle kalapalmikot ja kypsennä niitä höyryssä 20 – 25 minuuttia wokissa etikalla maustetun veden päällä. Muista laittaa höyrykorien kansi kiinni, jotta höyry pysyy korien sisällä. Puolessa välin höyrytystä voit vaihtaa korien paikkaa, näin varmistat palmikoiden tasaisen kypsymisen.
Mikäli et omista aasialaisia höyrykoreja voit höyryttää kalan yhtälailla höyrykattilassa tai höyrykeittimessä.

Tämän kalaohjeen löysimme sellaisesta aasialaisesta ruokakirjastamme kuin Kuo Huey Jen Wok-herkkuja. Lisäke syntyi sitten enemmän ja vähemmän omasta päästä.






Kasviksia osterikastikkeessa

1/2 pss. Sokerihernepalkoja
2kpl kiinankaalin lehden valkoista osaa pilkottuna tulitikunkokoiseksi
6kpl pieniä tuoreita herkkusieniä viipaloituna
2kpl porkkanaa pilkottuina tulitikunkokoiseksi
1kpl suippopaprika pilkottuna tulitikunkokoiseksi
4cm purjoa pilkottuna tulitikunkokoiseksi
1kpl pieni punainen chili silputtuna (ranka ja siemenet poistettuna)
1 iso kourallinen Mungpavun ituja huuhdeltuna
2rkl öljyä wokkaamiseen (avocadoöljyä tai seesaminsiemenöljyä)

Kastike vihenneksille:

1kpl valkosipulin kynsi murskattuna ja silputtuna
4rkl osterikastiketta
2tl seesaminsiemenöljyä
rouhittua mustapippuria

1. Valmistele kasvikset, ja valmista kastike sekoittamalla kastikkeen ainekset keskenään. Kuumenna wok-pannu ja lisää siihen öljy. Kun öljy on todella kuumaa, lisää wokkiin ensin porkkana-, paprika-, ja purjosuikaleet, sekä sokerihernepalot. Pyöräytä niitä hetki, ja lisää sitten kiinankaali ja herkkusienet. Lisää lopuksi chili ja pavunidut. Pyöräytä parikertaa ja sekoita sitten kastike joukkoon.
HUOM! Älä wokkaa kasviksia liikaa, niiden tulee olla pureksittavia.

Viinivinkki: 
Tämän annoksen kanssa rockaa erinomaisesti esimerkiksi saksalaiset kuivat spätlese Rieslingit, jotka ovat kevyitä kabinet – tason viinäjä aavistuksen täyteläisempiä ja aromaattisempia. Ja vaikka ne ovat kuivia, on niissäkin aavistus hedelmän jäännössokeria tallella. Tämä “makeus” yhdistää viinin loistavasti annoksessa olevien kasvisten makeuteen ja umamiin. Rieslingin raikas hapokkuus leikkaa mukavasti lohen rasvoja, ja on suorastaan yhtä harmoniaa lohen aavistuksen sitruunaisen maun kanssa.
“Täsmäase” Dr Pauly – Bergweiler, Bernkasteler alte Badstube am Doctorberg, 2010 Riesling Spätlese Trocken. Valitettavasti tätä viiniä ei Alkosta saa, ja itse asiassa pikaisella nettiselauksella en kuivaa spätleseä koko Alkon valikoimasta löytänyt. Voi voi…on meillä vaan suppea viinivalikoima Suomessa tarjolla.

No kokeile joko Anselmannin Riesling Classicia Alkosta 10,99€ joka on puolikuiva tai sitten kuivaa Schloss Saarstein Riesling Grauschieferiä Alkosta 15,99€. Vaikka jälkimmäinen onkin huomattavan kuiva on se ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tällekin ruoalle.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013

Hyvää Uuutta Vuotta 2013 kaikille blogimme lukijoille, ja kiitos kuluneesta vuodesta. Viime viikolla ylitimme sadantuhannen lukukerran rajapyykin, ja joulukuusta tulee taas ennätys kuukausi lukijamäärissä mitattuna. Nyt lukijoita on jo yli kymmenen tuhatta kuukaudessa, ja määrä on koko aika ollut tasaisessa kasvussa. Kiitos siitä kaikille teille. On ilo ja kunnia huomata, että blogimme kiinnostaa niin suurta lukijamäärää. Toivottavasti pystymme kehittämään ja parantamaan entisestään blogia ja sen ympärille tuotuja oheistuotteita kuten viinikerhoa, ja viininmaisteluiltoja.

Nyt kun joulun ähkystä on selvitty ja kaikenlaiset kalaherkut, mädit, kinkku, sekä laatikot tulee jo korvista, on viimein aika vaihtaa menu jo muuhun. Mikäli et halua uuden vuoden aattona tarjota “perinteisiä” nakkeja ja perunasalaattia, kokeile näitä helposti suuremmallekin porukalle valmistettavia kana – enchiladaksia. Ohessa resepti josta tulee kahdeksan enchiladasta.

Aineet:
8 kpl tortilla
3 kpl / n.600g broilerin fileitä tai filee-suikaleita
500g tomaattimurskaa
1,5dl vettä
1/2 punainen paprika
1/2 vihreä paprika
1/2 keltainen paprika
1 kpl sipuli
1 pienipurkki ananaspaloja tai tuoreesta ananaksesta noin 1/3 pieniksi paloiksi.
150g punaleimaista emmental juustoa raastettuna
50g sinihomejuustoa (ei pakollinen, mutta antaa hyvän vivahteen)
100g cheddar juustokastiketta, omatekemää tai esim. (Santa Maria cheddar juusto dippikastike)
Suolaa ja pippuria
1pss enchiladas mausteseosta (Santa Maria)

Pese paprikat ja leikkaa ne noin sentin paloiksi. Kuori sipuli ja pilko sekin paloiksi.

Suolaa ja pippuroi broilerinfileet kevyesti, ja paista niitä pannussa miedolla lämmöllä kunnes niissä on kauniin kullan ruskea pinta. Ota pois pannulta ja anna niiden jäähtyä leikkuulaudalla.
Huom! tässä vaiheessa fileet saavat olla vielä mielummin vaikka aavistuksen raakoja kuin kokonaan kuiviksi paistettuja, koska ne jatkavat kypsymistään vielä kastikkeessa.

Lisää pannulle hieman öljyä ja pilkotut paprikat sekä sipuli. Kuullota niitä hetki ja lisää sitten tomaattimurska, vesi, ananakset, puolet punaleimaisesta juustoraasteesta, sinihomejuusto murennettuna, sekä enchiladas mausteseos. Sekoita aineet pannulla ja anna kiehua hetki.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Leikkaa kanan fileet noin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Lisää ne sitten kastikkeeseen ja jatkan kastikkeen hauduttamista miedolla lämmöllä kannen alla vielä muutama minuutti. Varmista että kanan palat ovat kypsiä ja katso että kastike on sopivan sakeaa.

Voitele uunivuoka. Ota yksi tortilla ja levitä se leikkuulaudalle pannun viereen, levitä reilusti kastiketta isolla lusikalla tai kauhalla tortillan keskelle reunasta reunaan yltävä “raita”. Rullaa tortilla ja aseta se uunivuokaan sauma alaspäin. Tee saman lailla kaikille tortilloille. Levitä sitten tortillojen päälle sulaa ceddarjuustoa ja ripottele lopuksi loput emmental juustoraasteet.

Laita vuoka uuniin, anna olla kunnes juusto on saanut kauniin kullan ruskean pinnan. Ota vuoka uunista ja anna hieman jäähtyä ennen tarjoilua.

Tarjoa enchiladaksille lisukkeina silputtua rapeaa amerikan salaattia, paistettua paprika-sipuli seosta, guocamolea, kermaviiliä tai ranskankermaa, pilkottua tuoretta tomaattia ja kurkkua, ja jalopenoja.

Juomasuositus: Raikas kylmä olut. Viiniä valitessa kannattaa miettiä kuinka tulista olet ruoasta tehnyt. Tulinen ruoka korostaa viinin alkoholia ja mikäli valitset oikein täyteläisen, korkean alkoholipitoisen viinin voi ruoan mausteisuus / tulisuus tehdä siitä polttavan yhdistelmän suussa.
Kokeile valkoviiniksi raikkaita ja aromikkaita lajikkeita kuten Riesling tai gewurztraminer. Valitse punaviiniksi nuori, “makean” hedelmäinen ja korkeintaan keskitäyteläinen viini.

Viini Ruoka ja Hyvä Elämä messut 2012

Viini Ruoka ja Hyvä Elämä messut 2012

Viini Ruoka ja Hyvä Elämä messut 2012 pidettiin Helsingin messukeskuksessa viime viikolla  torstaista sunnuntaihin (25 – 28.10). Minä viihdyin messuilla torstaista lauantaihin. Seuraavassa hieman omia fiiliksiä messuilta, jotka omalta osalta painoittuivat tuonne viini puolelle.

Tähän alkuun kuitenkin hieman yleistä tapahtumasta, joka kuitenkin on Suomen suurin kuluttajille suunnattu viini ja ruoka tapahtuma. Messujen peruskonsepti on säilynyt samanlaisena alkuajoista asti, mutta onneksi lähes joka vuosi on tapahtumaa onnistuttu hieman kehittämään. Tämä näkyi messuvieraille erityisesti monipuolisempana ja kansainvälisempänä näytteilleasettaja kaartina, niin viini- kuin ruokapuolellakin.

Valitettavasti ruoka puolella herätti hieman ihmetystä eräiden ulkomaalaisten tuottajien hinnoittelu, joka oli vedetty melkoisen tappiin. Tämä todennäiköisesti siksi, että saisivat jollain lailla katettua Suomen Messujen repimät messumaksut, sekä matkakulut.

Hinnoittelusta ehkä parhaana esimerkkinä toimivat saksalaiset döner – kebab myyjät, jotka olivat tulleet Kreikan värein maalatulla “snagari-vaunulla” myymään “aitoa” kreikkalaista pita gyrosta. Juu, kyllähän se siihen nälkään ihan hyvältä maistui, mutta lähenteli enemmän döneriä kuin kreikkalaista gyrosta, eikä sitä herkullista vartaassa roikkunutta lihaa olisi tarvinnut, varsinkaan tuohon hintaan säästellä. Gyros maksoi nimittäin 10 euroa kappale!!! Mutta tyhmähän ei ole se joka pyytää…

Pita gyrosta syödessä pohdimme porukalla vielä, että tuollainen hinta ei menisi ikinä läpi Saksassa, tai muualla etelämmässä. Siskoni, joka juuri palasi muutaman vuoden Saksan komennukselta, totesi osuvasti, että saksalaiset olisivat tuoneet omat eväät mukanaan, mutta nälkäiset suomalaiset jonottivat kiltisti ja kauppa kävi kuin häkä.

Mikäli olisin ollut osto kengät jalassa, olisi ruokapuolelta löytynyt kuitenkin paljon ostettavaakin. Erityisesti erilaisia pientuottajien herkkuja, joita ei marketeista juurikaan löydy. Esimerkiksi vakio ostoksiini kuuluneet Ranskan osastolla olleet auringossa puolikuivatut tomaatit ja La Tartufatan tryffeli-herkut. Viinitarvike puolella Ceesta Shop oli omalla osastollaan esillä, ja hekin olivat laajentaneet entisestään myös tuota herkkupuolta, muun muassa italialisilla kuivapastoilla ja oliiviöljyillä.

Viinitarvikkeista onkin hyvä siirtyä itse viiniin, ja viiniosastolle. Hommahan toimii niin, että maksat 8:n euron pantin viinilasista, ja 2,50 euroa per viinilipuke. Lipukkeita menikin sitten yhdestä kolmeen per maisteluannos viinin hinnasta ja annosmäärästä riippuen. Palautetusta lasista sai 5 euroa takaisin, eli sama kuvio kuin viimevuonnakin. Homma toimi varsin hyvin.

Sitten vain viinilasi, ja liput kourassa ensimmäiselle kiinnostavalle standille ihmettelemään mitä sitä maistaisi. Valikoimaahan messuilla kyllä oli, tosin suurin osa sitä Alkosta löytyvää peruskamaa, jota on tullut useampaankin otteeseen maisteltua tai juotua. Mielenkiintoisempien, tai sellaisten viinien löytämiseksi, joita en aikaisemmin ollut maistanut joutuikin hieman enemmän näkemään vaivaa, mutta kyllähän niitäkin paljon löytyi. Torstai oli itselläni vielä sellainen kartoitus ja tunnustelu päivä, tästä huolimatta niin montaa viiniä tuli maisteltua, että sylkykupeille ja vedellekin käyttöä oli.
Tässä muutamia mainintoja torstailta. Kalifornian osastolla tuli maisteltua paria Pinot Noiria, jotka olivat marjaisia, runsaan hedelmäisiä, ja savuisia. Pinoiksi melko tuhteja viinejä, joissa kuitenkin oli hapot kohdillaan, tyypillisiä kalifornialaisia. Kovin erilaisia kuin elegantimmat Burgundin serkkunsa, tosin vain hullu alkaisi tosissaan vertailemaan näitä viinejä keskenään, joten en ala minäkään.

Halvalla hyvää oli teema kun yhdellä ständillä minut laitettiin sokkomaistamaan ja arvioimaan hinta yhdelle viinille. No, hieman meni pieleen, kun arvioin viinin hinnaksi 8 – 9 euroa. Nimittäin tuo hintalaatusuhteeltaa erinomainen chileläinen maksaa Alkossa vain 6,98€ ja sen nimi on Santiago. Viini oli kyllä huomattavasti laadukkaampi kuin esimerkiksi tässäkin blogissa arvioimani, Suomen kolmanneksi myydyin saman hintainen chileläinen Vinã Maipo. Eipä ollut suurikaan yllätys, että tätä juttua kirjoittaessani Santiago oli loppu muun muassa Tammiston Alkosta.

Takaisin messuille… Perjantai oli pitkä päivä, yhdeksän tuntia armotonta viinien maistelua. Siitä huolimatta teki illalla mieli juoda illallisen kanssa pari lasillista viiniä, ja näitä lasillisia en sylkenyt.

Perjantain aamupäivä alkoi ihan herkullisella Burgundin valkkarilla, Seguin-Manuel Puligny-Montrachet Vieille Vignes. Viinin tuoksussa oli paahteisuutta ja eksoottista hedelmää, maku myötäili tuoksua, lisäksi siinä oli mausteisuutta. Sitruksiset hapot pitivät hedelmäisen viinin ryhdissä. Ihan erinomainen viini, mutta Alkon 39,90€ hinta on kyllä liian korkea, itse arvioin viinin 20 – 30 euron väliin. Ehkä 29,90,€ olisi lähempänä totuutta.

Sitten oli vuorossa ensimmäinen luento viini-tastingeineen. California Premium Estates – tasting. Niclas Tuomelan vetämässä luennossa oli osittain tuttua asiaa viimevuodelta, tosin viineihin oli tullut hieman muutoksia. Pari Merlota pois, ja Pinota tilalle ja niin edelleen. Ensimmäinen 2008 Etude, Pinot Noir Carnerosista oli melko tuhti tapaus, tuoksussa hilloisia punaisia marjoja, makeaa mausteisuutta ja savua, maussa lisäksi tummia marjoja. Mielestäni korkea alkoholi hieman dominoi, joten en tälle viinille ihan täysiä pistebingoja antaisi.

Toisena viininä maistelimme, enemmän golfista tunnetun australialaisen Greg Normanin Kalifornian Pinot Noiria. Tämän täytyi olla hyvää, onhan valkoinen hai, kuten golf-piireissä Greg Normania kutsutaan, ollut minun golf- idolini 90`- luvun alusta asti, jolloin itse golfin aloitin. Eikä viini pettänyt. Nuorekas, raikkaan marjainen viini, ja hintakin on kohdallaan 16,50€. Oli muuten tastingin selvästi edullisin viini.

Loput neljä Cabernet Sauvignon viiniä olivatkin sellaista tykitystä, että heikompia hirvittäisi. Hienoja, täyteläisiä, tummia viinejä, jotka mielestäni kuitenkin kaipaavat vielä reilusti kehittymistä kellarissa. Beringerin 2005 Privat Reserve suorastaan räjäytti suun. Amerikkalaiseen tyyliin, kaikkea ja paljon. Tämä viini kehittyy kellarissa vielä vuosia, ja säilyy varmasti ainakin pari vuosikymmentä.

Tämän pommituksen jälkeen oli pakko mennä “huuhtelemaan” suu, kevyellä raikkaalla Burgundin Pinot Noirilla. Ah ihanan kevyt, raikkaan hapokas ja tuoreen mansikkainen Pinot suorastaan helli suutani. Niin ja epäilijöille, olin jo huuhdellut suuni aikaisemmin vedellä, enkä ollut humalassa.

Joku voi kuvitella tässä vaiheessa, että pidän pelkästään nuorekkaista, hapokkaista, ja kevyistä viineistä. Väärin, pidän myös oikein paljon tummista, täyteläisistä, mausteisista viineistä kuten nuo edellä olleet Cabernet, ja erityisesti lempiviinejäni ovat jo reilusti ikääntyneet ja kehittyneet viinit. Niiden monimuotoinen, kehittynyt ja vivahteikas aromimaailma vie mennessään.

Mielestäni viinin tyylistä riippumatta, tärkeintä on, että viini on tasapainoinen kokonaisuus. Maku asiat ovatkin sitten eri asia…

Sitten olikin jo seuraavan luennon, ja maistelun vuoro, Aurstraliasta oli tullut Penfoldsin Senior Chief Wine maker Andrew Baldwin kertomaan Penfoldsin viinin valmistuksesta ja viineistä. Rennolla, ja humoristisella “Aussie” tyylillä Andrew veti luentoa. Tarinointia kuunnellessamme, maistelimme kuutta toinen toistaan parempia Penfoldsin viinejä, joista suurin osa löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Muun muassa 2009 RWT Shiraz Barossa valley, jonka voi tilata hintaan 107,30€ / pullo.

Luennon jälkeen kävin moikkaamassa Arto Koskeloa, joka oli promoamassa juuri julkaisemaansa kirjaa, Viinipiru ja lupa läikyttää. Kirja on muuten pirun hauskasti kirjoitettu, ja painavaa asiaa tulee kevyessä muodossa, vähän niin kuin huomaamatta. Kirja on kirjoittajansa näköinen tuotos. Rento kaveri, joka on intohimoisesti uppoutunut viinien maailmaan, ja kiertänyt/kiertää ympäri maailmaa niiden perässä, silti suhtautuen rennosti viiniin kuin mihin tahansa muuhun maataloustuotteeseen, turhia “hifistelemättä”. Suosittelen lämpimästi hankkimaan ja lukemaan tämän kirjan, vaikka siinä ei värikuvia olekaan. Mielestäni hyvä isänpäivälahja vinkki, niille jotka miettivät mitä hankkisi viinin ystävälle.

Niin ja huom! En saa tästä “mainoksesta” mitään provikoita.

Arton kanssa jutustellessamme, tuli samalla maitettua nyt niin kovasti hypetettyä Kun fu girl viiniä. Täytyy myöntää, että tämä jenkki Riesling toimii. Vaikka viinissä on 18g jäännössokeria, niin viinin huikea hapokkuus pitää sen raikkaana, eikä se ole missään nimessä äitelän makea, vaan mieluummin runsaan hedelmäinen. Kun fu girl etiketin mukaisesti, viini sopii erinomaisesti aasialaisittain maustetuille ruoille, esimerkiksi kanavartaille.

Lauantaina oli vuorossa samppanjat, sekä italialaiset viinit. Maistelimme useita eri samppanjoita, ja muutamia ihan mukiinmeneviä vuosikerta sampanjoita löytyikin. Joita en siis aikaisemmin ollut maistanut, kuten kuvan magnum pullossa oleva Laurent-Perrier vintage 2004.

La Tartufatan osastolla oli meille varattu upea Montaribaldin viinien tasting, jossa oli mukana viinien tuottaja Luciano. Luciano ja hänen viininsä ovat toki minulle entuudestaankin tuttuja, mutta aina on kiva maistella hänen erinomaisia viinejään. Ensiksi maistoimme, rosèta, Dolcettoa, Barberaa, mutta erityisesti Montaribaldin Barbarescot, Palazzina, Sori Montaribaldi, ja Ricu, ovat kyllä upeita viinejä. Eikä Montaribaldin Barolokaan hullumpaa ole. Vaikka viinit ovat vielä melko nuoria, ovat ne jo mukavasti kehittyneitä, ja niistä löytyy maanläheisiä aromeja, kuten syksyistä metsän maata, märkiä lehtiä, sieniä, punaisia marjoja. Viinien tasapainoiset hapot ja tanniinit antavat viineille ryhdikkään rakenteen. Nämä viinit kehittyvät suotuisesti vielä vuosia. Sitten lopuksi maistoimme vielä makeaa Moscato d`Astia, josta jo aikaisemmin zabaglione-viinivaahto artikkelissakin kirjoitin. Viini erinomainen terassi- ja/tai jälkiruokaviini.

Piemontesta oli saapunut myös viisitoista pientuottajaa, joista muun muassa Cascina Luisin perinteisellä tyylillä valmistetut Barbarescot, ja Barolo olivat mielenkiintoisia. Kaksi hyvin erityyppistä Barbarescoa, toinen mausteinen, lämmin, ja toinen hyvin robusti ja tiukka rakenteinen. Sitten vielä todella jämäkkä Barolo. Vaikka näissäkin viineissä oli aistittavissa jo aavistus kehittymistä, niin viinit tarvitsevat vielä vuosia aikaa kehittyäkseen parhaimpaansa, mutta erinomainen potentiaali niissä on. Tuottajan mukaan nämä viinit kestävät helposti neljäkymmentä vuotta enkä epäile, mikäli viinin hedelmäisyys vaan säilyy jollain lailla.

Ennen kotiin lähtöä ehti maistella vielä muutaman Toskanan Chiantin, sekä varsinaisen italialaisen sekoituksen. Viinin, jonka nimi Sette Vigne juontuu seitsemästä viiniin käytetystä rypälelajikkeesta. Viinin valmistukseen käytetään seitsemästä eri maakunnasta, ja eri lajikkeesta valmistettua viiniä. Jokaista valmista viiniä sekoitetaan lopulliseen tuotokseen suhteessa saman verran, tarkoituksena saada jokaisen rypäleen parhaat puolet esille. Aika hauska ja mielenkiintoinen ajatus, toisaalta mielestäni melko ympäri pyöreä viini, josta on aika vaikea saada kiinni. Jollain tavalla luonne puuttuu, ja kysymys kuuluukin miksi tällainen viini on tehty. Varmaankin siksi, että se on helposti juotavaa, ja se varmaankin tulee menemään hyvin kaupaksi. Vastaisku uudenmaailman ympäripyöreille, pehmeille viineille. Eihän sitä sitten muita syitä tarvitsekkaan.

Messut alkoivat olla meikäläisen osalta ohi, joten olikin aika lähteä kotiin. Avamaan kellarista yksi Montaribaldin Sori Barbaresco, ja valmistamaan herkkutattirisottoa ja Fallin-salaattia, sekä grillaamaan mureaa, marmori – entrecôtea. Nautinto oli täydellinen, kun sen sai vielä jakaa messukavereiden, eli S:n sekä siskoni ja hänen miehensä kanssa.

Translate »