Perjantaina 5.10 pidettiin Amarone ilta

Perjantaina 5.10 pidettiin Amarone ilta

Viinit maistelujärjestyksessä vasemmalta oikealle, sekä viinien kanssa nautittu makupala.

Perjantaina 5.10 Viinikerho Viiniä ja Ruokaa maisteli italialaisia Amarone – viinejä Fall`s Tasting Cellarissa. Viinien kanssa nautimme pienen annoksen paahdettua poronfilettä, suklaisella punaviinikastikkeella, sekä rosmariini-hunaja juureksia. Lisäksi maistoimme miten 24kk kypsytetty luomu parmesaani, sekä 70% tumma suklaa sopi Amarone – viinien kanssa.

Illan viinit oli valittu yhtä poikkeusta lukuunottamatta Alkon valikoimasta. Kolme perusvalikoimasta ja kolme tilausvalikoimasta, jotka kaikki löytyivät kuitenkin Arkadian Alkon hyllyltä. Tuo yksi Alkon valikoiman ulkopuolinen ”mustalammas” oli Tommasin Il Sestante, joka kuuluu Silja Symphonyn valikoimaan.

Samalla kun S; kaatoi viinejä laseihin, kävimme läpi Veneton ja Valpolicellan aluetta, Amarone – viinin historiaa, tunnettuja tuottajia, rypäleitä, valmistusmenetelmää, ja niin edelleen.

Kun viinit oli kaadettu laseihin aloitimme viinien maistelun. Maistoimme viinit sokkona, jotta maistaisimme itse viiniä emmekä niin sanotusti etikettiä 🙂  Tunnelma ja odotukset olivat korkealla, ensimmäinen lasi käteen, siitä se lähti…

Ensimmäinen, rubiinin punainen, marjainen, nuoren oloinen viini, ei juurikaan hehkutusta tai kehuja saanut, joku jopa epäili ettei kyseessä olisi Amarone laisinkaan. Viinissä oli lyhyt, jopa aavistuksen ”vetinen” jälkimaku. Lopulta viini paljastui Alkon edullisimmaksi Amaroneksi, eli Emilia Amarone della Valpolicellaksi. Tästä ei tullut kenenkään suosikkia.

Toisen ja kolmannen viinin aromimaailman tunnisti jo selkeästi Amaroneksi, ei epäilystäkään mutta todettakoon, että Masi Costasera Amaronen Alkon reilu 36€:n hinta on liian korkea viinin laatuun nähden. Oikea hinta olisi lähempänä tuota Verrocchio Amaronen hintaa. Ilman enempää mainostamista, voi sanoa, että ”ruotsinlauttojen” reilu parin kympin hinta on kohdallaan kyseiselle viinille.

Neljännen viinin kohdalla kuuluu ensimmäiset ”hymähdykset” ja Mmmmm ja Nammm äänet. Tilausvalikoiman Cecilia Berettan tumma, suklainen, nahkainen, kehittynyt tuoksu, ja tuhti, tanniininen, ja tuoksun mukainen maku oli monen mieleen.

Viidentenä vuorossa oli Tommasin Il Sestante, jonka täyteläinen, aavistuksen hapokkaampi, ei niin makea maku, jossa oli kuivattua hedelmää, ja aavistuksen karvas jälkimaku jakoi mielipiteitä. Ruoan kanssa tämä viini oli ainakin omasta mielestäni ylivertainen. Viinin ja suklaisen punaviinikastikkeen liitto hipoi täydellisyyttä.

Zenato Riserva 2003:n rusehtava väri, yrttinen, kehittynyt tuoksu josta erottui selkeästi kuivattua luumua oli huumaava ja maku lähes pureksittava. Hieno viini sellaisenaan nautittavaksi, sopi myös parmesaanin kaveriksi.

Illan viimeisenä viininä nautimme Bertanin -99 vuosikerran Amaronea. Tämän viinin voi kiteyttää sanalla Upea. Tämä viini toimii hyvänä ”meditaatio” viininä sellaisenaan. 🙂

Sitten oli ruoan vuoro, ja loppuilta menikin viinien, ja ruokien makuyhdistelmistä nauttiessa ja mielipiteitä vaihdellessa.

Kiitos kaikille osallistuneille oikein mukavasta illasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Translate »