Viini Ruoka ja Hyvä Elämä messut 2012

Viini Ruoka ja Hyvä Elämä messut 2012

Viini Ruoka ja Hyvä Elämä messut 2012 pidettiin Helsingin messukeskuksessa viime viikolla  torstaista sunnuntaihin (25 – 28.10). Minä viihdyin messuilla torstaista lauantaihin. Seuraavassa hieman omia fiiliksiä messuilta, jotka omalta osalta painoittuivat tuonne viini puolelle.

Tähän alkuun kuitenkin hieman yleistä tapahtumasta, joka kuitenkin on Suomen suurin kuluttajille suunnattu viini ja ruoka tapahtuma. Messujen peruskonsepti on säilynyt samanlaisena alkuajoista asti, mutta onneksi lähes joka vuosi on tapahtumaa onnistuttu hieman kehittämään. Tämä näkyi messuvieraille erityisesti monipuolisempana ja kansainvälisempänä näytteilleasettaja kaartina, niin viini- kuin ruokapuolellakin.

Valitettavasti ruoka puolella herätti hieman ihmetystä eräiden ulkomaalaisten tuottajien hinnoittelu, joka oli vedetty melkoisen tappiin. Tämä todennäiköisesti siksi, että saisivat jollain lailla katettua Suomen Messujen repimät messumaksut, sekä matkakulut.

Hinnoittelusta ehkä parhaana esimerkkinä toimivat saksalaiset döner – kebab myyjät, jotka olivat tulleet Kreikan värein maalatulla ”snagari-vaunulla” myymään ”aitoa” kreikkalaista pita gyrosta. Juu, kyllähän se siihen nälkään ihan hyvältä maistui, mutta lähenteli enemmän döneriä kuin kreikkalaista gyrosta, eikä sitä herkullista vartaassa roikkunutta lihaa olisi tarvinnut, varsinkaan tuohon hintaan säästellä. Gyros maksoi nimittäin 10 euroa kappale!!! Mutta tyhmähän ei ole se joka pyytää…

Pita gyrosta syödessä pohdimme porukalla vielä, että tuollainen hinta ei menisi ikinä läpi Saksassa, tai muualla etelämmässä. Siskoni, joka juuri palasi muutaman vuoden Saksan komennukselta, totesi osuvasti, että saksalaiset olisivat tuoneet omat eväät mukanaan, mutta nälkäiset suomalaiset jonottivat kiltisti ja kauppa kävi kuin häkä.

Mikäli olisin ollut osto kengät jalassa, olisi ruokapuolelta löytynyt kuitenkin paljon ostettavaakin. Erityisesti erilaisia pientuottajien herkkuja, joita ei marketeista juurikaan löydy. Esimerkiksi vakio ostoksiini kuuluneet Ranskan osastolla olleet auringossa puolikuivatut tomaatit ja La Tartufatan tryffeli-herkut. Viinitarvike puolella Ceesta Shop oli omalla osastollaan esillä, ja hekin olivat laajentaneet entisestään myös tuota herkkupuolta, muun muassa italialisilla kuivapastoilla ja oliiviöljyillä.

Viinitarvikkeista onkin hyvä siirtyä itse viiniin, ja viiniosastolle. Hommahan toimii niin, että maksat 8:n euron pantin viinilasista, ja 2,50 euroa per viinilipuke. Lipukkeita menikin sitten yhdestä kolmeen per maisteluannos viinin hinnasta ja annosmäärästä riippuen. Palautetusta lasista sai 5 euroa takaisin, eli sama kuvio kuin viimevuonnakin. Homma toimi varsin hyvin.

Sitten vain viinilasi, ja liput kourassa ensimmäiselle kiinnostavalle standille ihmettelemään mitä sitä maistaisi. Valikoimaahan messuilla kyllä oli, tosin suurin osa sitä Alkosta löytyvää peruskamaa, jota on tullut useampaankin otteeseen maisteltua tai juotua. Mielenkiintoisempien, tai sellaisten viinien löytämiseksi, joita en aikaisemmin ollut maistanut joutuikin hieman enemmän näkemään vaivaa, mutta kyllähän niitäkin paljon löytyi. Torstai oli itselläni vielä sellainen kartoitus ja tunnustelu päivä, tästä huolimatta niin montaa viiniä tuli maisteltua, että sylkykupeille ja vedellekin käyttöä oli.
Tässä muutamia mainintoja torstailta. Kalifornian osastolla tuli maisteltua paria Pinot Noiria, jotka olivat marjaisia, runsaan hedelmäisiä, ja savuisia. Pinoiksi melko tuhteja viinejä, joissa kuitenkin oli hapot kohdillaan, tyypillisiä kalifornialaisia. Kovin erilaisia kuin elegantimmat Burgundin serkkunsa, tosin vain hullu alkaisi tosissaan vertailemaan näitä viinejä keskenään, joten en ala minäkään.

Halvalla hyvää oli teema kun yhdellä ständillä minut laitettiin sokkomaistamaan ja arvioimaan hinta yhdelle viinille. No, hieman meni pieleen, kun arvioin viinin hinnaksi 8 – 9 euroa. Nimittäin tuo hintalaatusuhteeltaa erinomainen chileläinen maksaa Alkossa vain 6,98€ ja sen nimi on Santiago. Viini oli kyllä huomattavasti laadukkaampi kuin esimerkiksi tässäkin blogissa arvioimani, Suomen kolmanneksi myydyin saman hintainen chileläinen Vinã Maipo. Eipä ollut suurikaan yllätys, että tätä juttua kirjoittaessani Santiago oli loppu muun muassa Tammiston Alkosta.

Takaisin messuille… Perjantai oli pitkä päivä, yhdeksän tuntia armotonta viinien maistelua. Siitä huolimatta teki illalla mieli juoda illallisen kanssa pari lasillista viiniä, ja näitä lasillisia en sylkenyt.

Perjantain aamupäivä alkoi ihan herkullisella Burgundin valkkarilla, Seguin-Manuel Puligny-Montrachet Vieille Vignes. Viinin tuoksussa oli paahteisuutta ja eksoottista hedelmää, maku myötäili tuoksua, lisäksi siinä oli mausteisuutta. Sitruksiset hapot pitivät hedelmäisen viinin ryhdissä. Ihan erinomainen viini, mutta Alkon 39,90€ hinta on kyllä liian korkea, itse arvioin viinin 20 – 30 euron väliin. Ehkä 29,90,€ olisi lähempänä totuutta.

Sitten oli vuorossa ensimmäinen luento viini-tastingeineen. California Premium Estates – tasting. Niclas Tuomelan vetämässä luennossa oli osittain tuttua asiaa viimevuodelta, tosin viineihin oli tullut hieman muutoksia. Pari Merlota pois, ja Pinota tilalle ja niin edelleen. Ensimmäinen 2008 Etude, Pinot Noir Carnerosista oli melko tuhti tapaus, tuoksussa hilloisia punaisia marjoja, makeaa mausteisuutta ja savua, maussa lisäksi tummia marjoja. Mielestäni korkea alkoholi hieman dominoi, joten en tälle viinille ihan täysiä pistebingoja antaisi.

Toisena viininä maistelimme, enemmän golfista tunnetun australialaisen Greg Normanin Kalifornian Pinot Noiria. Tämän täytyi olla hyvää, onhan valkoinen hai, kuten golf-piireissä Greg Normania kutsutaan, ollut minun golf- idolini 90`- luvun alusta asti, jolloin itse golfin aloitin. Eikä viini pettänyt. Nuorekas, raikkaan marjainen viini, ja hintakin on kohdallaan 16,50€. Oli muuten tastingin selvästi edullisin viini.

Loput neljä Cabernet Sauvignon viiniä olivatkin sellaista tykitystä, että heikompia hirvittäisi. Hienoja, täyteläisiä, tummia viinejä, jotka mielestäni kuitenkin kaipaavat vielä reilusti kehittymistä kellarissa. Beringerin 2005 Privat Reserve suorastaan räjäytti suun. Amerikkalaiseen tyyliin, kaikkea ja paljon. Tämä viini kehittyy kellarissa vielä vuosia, ja säilyy varmasti ainakin pari vuosikymmentä.

Tämän pommituksen jälkeen oli pakko mennä ”huuhtelemaan” suu, kevyellä raikkaalla Burgundin Pinot Noirilla. Ah ihanan kevyt, raikkaan hapokas ja tuoreen mansikkainen Pinot suorastaan helli suutani. Niin ja epäilijöille, olin jo huuhdellut suuni aikaisemmin vedellä, enkä ollut humalassa.

Joku voi kuvitella tässä vaiheessa, että pidän pelkästään nuorekkaista, hapokkaista, ja kevyistä viineistä. Väärin, pidän myös oikein paljon tummista, täyteläisistä, mausteisista viineistä kuten nuo edellä olleet Cabernet, ja erityisesti lempiviinejäni ovat jo reilusti ikääntyneet ja kehittyneet viinit. Niiden monimuotoinen, kehittynyt ja vivahteikas aromimaailma vie mennessään.

Mielestäni viinin tyylistä riippumatta, tärkeintä on, että viini on tasapainoinen kokonaisuus. Maku asiat ovatkin sitten eri asia…

Sitten olikin jo seuraavan luennon, ja maistelun vuoro, Aurstraliasta oli tullut Penfoldsin Senior Chief Wine maker Andrew Baldwin kertomaan Penfoldsin viinin valmistuksesta ja viineistä. Rennolla, ja humoristisella ”Aussie” tyylillä Andrew veti luentoa. Tarinointia kuunnellessamme, maistelimme kuutta toinen toistaan parempia Penfoldsin viinejä, joista suurin osa löytyy Alkon tilausvalikoimasta. Muun muassa 2009 RWT Shiraz Barossa valley, jonka voi tilata hintaan 107,30€ / pullo.

Luennon jälkeen kävin moikkaamassa Arto Koskeloa, joka oli promoamassa juuri julkaisemaansa kirjaa, Viinipiru ja lupa läikyttää. Kirja on muuten pirun hauskasti kirjoitettu, ja painavaa asiaa tulee kevyessä muodossa, vähän niin kuin huomaamatta. Kirja on kirjoittajansa näköinen tuotos. Rento kaveri, joka on intohimoisesti uppoutunut viinien maailmaan, ja kiertänyt/kiertää ympäri maailmaa niiden perässä, silti suhtautuen rennosti viiniin kuin mihin tahansa muuhun maataloustuotteeseen, turhia ”hifistelemättä”. Suosittelen lämpimästi hankkimaan ja lukemaan tämän kirjan, vaikka siinä ei värikuvia olekaan. Mielestäni hyvä isänpäivälahja vinkki, niille jotka miettivät mitä hankkisi viinin ystävälle.

Niin ja huom! En saa tästä ”mainoksesta” mitään provikoita.

Arton kanssa jutustellessamme, tuli samalla maitettua nyt niin kovasti hypetettyä Kun fu girl viiniä. Täytyy myöntää, että tämä jenkki Riesling toimii. Vaikka viinissä on 18g jäännössokeria, niin viinin huikea hapokkuus pitää sen raikkaana, eikä se ole missään nimessä äitelän makea, vaan mieluummin runsaan hedelmäinen. Kun fu girl etiketin mukaisesti, viini sopii erinomaisesti aasialaisittain maustetuille ruoille, esimerkiksi kanavartaille.

Lauantaina oli vuorossa samppanjat, sekä italialaiset viinit. Maistelimme useita eri samppanjoita, ja muutamia ihan mukiinmeneviä vuosikerta sampanjoita löytyikin. Joita en siis aikaisemmin ollut maistanut, kuten kuvan magnum pullossa oleva Laurent-Perrier vintage 2004.

La Tartufatan osastolla oli meille varattu upea Montaribaldin viinien tasting, jossa oli mukana viinien tuottaja Luciano. Luciano ja hänen viininsä ovat toki minulle entuudestaankin tuttuja, mutta aina on kiva maistella hänen erinomaisia viinejään. Ensiksi maistoimme, rosèta, Dolcettoa, Barberaa, mutta erityisesti Montaribaldin Barbarescot, Palazzina, Sori Montaribaldi, ja Ricu, ovat kyllä upeita viinejä. Eikä Montaribaldin Barolokaan hullumpaa ole. Vaikka viinit ovat vielä melko nuoria, ovat ne jo mukavasti kehittyneitä, ja niistä löytyy maanläheisiä aromeja, kuten syksyistä metsän maata, märkiä lehtiä, sieniä, punaisia marjoja. Viinien tasapainoiset hapot ja tanniinit antavat viineille ryhdikkään rakenteen. Nämä viinit kehittyvät suotuisesti vielä vuosia. Sitten lopuksi maistoimme vielä makeaa Moscato d`Astia, josta jo aikaisemmin zabaglione-viinivaahto artikkelissakin kirjoitin. Viini erinomainen terassi- ja/tai jälkiruokaviini.

Piemontesta oli saapunut myös viisitoista pientuottajaa, joista muun muassa Cascina Luisin perinteisellä tyylillä valmistetut Barbarescot, ja Barolo olivat mielenkiintoisia. Kaksi hyvin erityyppistä Barbarescoa, toinen mausteinen, lämmin, ja toinen hyvin robusti ja tiukka rakenteinen. Sitten vielä todella jämäkkä Barolo. Vaikka näissäkin viineissä oli aistittavissa jo aavistus kehittymistä, niin viinit tarvitsevat vielä vuosia aikaa kehittyäkseen parhaimpaansa, mutta erinomainen potentiaali niissä on. Tuottajan mukaan nämä viinit kestävät helposti neljäkymmentä vuotta enkä epäile, mikäli viinin hedelmäisyys vaan säilyy jollain lailla.

Ennen kotiin lähtöä ehti maistella vielä muutaman Toskanan Chiantin, sekä varsinaisen italialaisen sekoituksen. Viinin, jonka nimi Sette Vigne juontuu seitsemästä viiniin käytetystä rypälelajikkeesta. Viinin valmistukseen käytetään seitsemästä eri maakunnasta, ja eri lajikkeesta valmistettua viiniä. Jokaista valmista viiniä sekoitetaan lopulliseen tuotokseen suhteessa saman verran, tarkoituksena saada jokaisen rypäleen parhaat puolet esille. Aika hauska ja mielenkiintoinen ajatus, toisaalta mielestäni melko ympäri pyöreä viini, josta on aika vaikea saada kiinni. Jollain tavalla luonne puuttuu, ja kysymys kuuluukin miksi tällainen viini on tehty. Varmaankin siksi, että se on helposti juotavaa, ja se varmaankin tulee menemään hyvin kaupaksi. Vastaisku uudenmaailman ympäripyöreille, pehmeille viineille. Eihän sitä sitten muita syitä tarvitsekkaan.

Messut alkoivat olla meikäläisen osalta ohi, joten olikin aika lähteä kotiin. Avamaan kellarista yksi Montaribaldin Sori Barbaresco, ja valmistamaan herkkutattirisottoa ja Fallin-salaattia, sekä grillaamaan mureaa, marmori – entrecôtea. Nautinto oli täydellinen, kun sen sai vielä jakaa messukavereiden, eli S:n sekä siskoni ja hänen miehensä kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Translate »