Tähti-illallinen Viiniä ja Ruokaa

Tähti-illallinen Viiniä ja Ruokaa

[ap_spacing spacing_height=”20px”]
WSET- tentti ja Italian kielen opiskelujen päättötentit on nyt takana, joten lukemisesta vapautuneen ajan tilalle piti tietenkin jotain aktiviteettia viikonlopuksi keksiä. No sehän oli helppoa, ruoan ja viinin parissahan aika menee aina mukavasti, ja tälläkertaa olimme kutsuneet R:n pikkusiskon perheineen syömään ”tähti-illallista”.
Tällä kertaa olimme jo hyvissä ajoin torstai -iltana suunnitelleet koko menun pääruoan lisukkeita vaille valmiiksi. Perjantai -ilta menikin sitten eri ruokalaijeille sopivien viinien valitsemisessa, sekä pääruoan lisukkeiden miettimisessä, joka osoittautuikin tavallista hankalammaksi koska halusimme tehdä jotain uutta. Juuri ennen nukkumaan menoa saimme suunnitelman valmiiksi ja kaikki oli hyvin, kunnes lauantai aamuna R: keksi laittaa lisukkeet uusiksi. Taas oli vaarana tulla pieni kiirus, vieraat tulisivat iltapäivällä viideltä. Tällä kertaa kaikki sujui kuitenkin hyvin, joten hyvillä mielin lauantai aamupäivällä aurinkoisessa säässä R: kävi viini- ja ruokien täydennysostoksilla. Kauniista aurinkoisesta säästäkin ehti nauttia, kävellessä parkkipaikalta kauppaan ja takaisin. Loppu päivä menikin sitten keittiössä puuhaillessa.

Vieraiden tullessa olimmekin saaneet hämmästyttävän hyvin kaikki esivalmistelut valmiiksi, joka varmisti illan sujuvan kulun. Aivan alkuun valmistimme lapsille leikepihvit, salaatilla ja ranskalaisilla perunoilla, jotta he pääsisivät pikaisesti leikkimään keskenään. Meillä muuten tämä leikepihviannos kulkee ”essopihvin” nimellä.

 

Viiniä ja Ruokaa blogin keittiön tervehdyksenä tarjosimme shottilasissa kylmän tomaattikeiton, tuoreen basilicanlehden ja paahdetun leipälastun kera. Pari tuntia keitetty, aidoista tomaateista valmistettu keitto maistui niin hyvälle, että sitä olisi syönyt enemmänkin. Tuo R:n kehittämä resepti sopii loistavasti myös alkukeitoksi ja yhtähyvin lämpimänä tarjoiltuna, esimerkiksi leipäkrutonkien kanssa.

 

Näin parsakautena alkuruoaksi teimme grillattuja, italialaiseen prosciuttoon käärittyjä vihreitä parsoja sitruunaisessa voisulassa, tarjottuna paahdetun kestileivän päällä. Viiniksi R: oli valinnut uusi-seelantilaisen Jackson Estate valkoviinin, joka on valmistettu Sauvignon Blanc rypäleestä. Tämä kuiva, rapean raikas ja hedelmäinen viini sopii erinomaisesti muun muassa grillatun vihreän parsan kanssa. Tähän mennessä ainut valitus vierailta oli, että annokset ovat kuulemma liian pieniä, kun ovat niin herkullisia. Heh, onneksi ruokalajeja vielä riitti.

Väliruokana tai italialaisittain primo tarjosimme herkkutattirisottoa, joka onnistui nappiin. Koristeena päällä voissa paistetut herkkutatti ”lastut” ja parmesaani lastuja. Herkkutatit olimme syksyllä poimineet hyvien ystäviemme mökin ympäristöstä ja kuivanneet lasipurkkiin odottamaan juuri tällaisia hetkiä varten.

Risoton valmistuksessa käytimme myös ruokajuomana nauttimaamme Italian Venetosta kotoisin olevaa Gancia Prosecco bruta. Kevyesti poreileva erittäin kuiva viini toimi risoton kanssa ihan ok.

 

Pääruoka olikin sitten melkoinen viritys. Grillattua poronsisäpaistia, suklaista punaviinikastiketta, porkkanapyre ja perunanuudelit. Tai tällainen sen alunperin piti olla. Onneksi koevalmistimme pari perunanuudelia ennen vieraiden saapumista, sillä perunanuudelit menivät vaihtoon. Eihän sellaisia epämääräisen ”kumisia” lötköjä olisi voinut tarjota. Ne eivät parantuneet vaikka kuinka yritimme muunnella niitä. Onneksi kaapista löytyi kesäkurpitsaa ja punanen paprika Niistä syntyisivät grillatut vihannekset.
Porkkanapyreen ohje katsottiin Marko Koskisen ja Christer Lindgrenin kirjoittamasta ja palkitusta Passione kirjasta. Tätäkin pyrettä piti ”customoida” pitkin valmistusta. Sehän oli alun perin kirjassa kalan lisukkeena, joten sellaisenaan olisi ollut hieman liian appelsiinin makuinen poron kanssa tarjottavaksi. Haastetta lisäsi se, että Italialaiset luomu porkkanat eivät meinanneet kypsyä millään, ja vaikka ne olivat kypsät ja pyrettä paseerattiin useaan kertaan, sekä ajettiin vielä Bamixilla sileäksi, jäi pyre hieman rakeiseksi. Maku sentään saatiin hyväksi, ja erityisesti R:n sisko tykkäsi siitä. Kyllähän se toimikin ihan kivasti.
Ensiksi grillissä grillattu ja uunissa 58:aan asteeseen mittarin avulla loppukypsytetty poronsisäpaisti, meni hieman pitkäksi. Normaalisti R: jättää poron aina 55 maximissaan 56 asteeseen ja annemme sitten sen vetäytyä rauhassa tiukasti folioon käärittynä. Nyt jostain syystä R: poikkesi rutiineista ja laittoi mittariin 58 astetta ja se oli liikaa. Vaikka poro vetäytyi peräti 20 minuuttia lähti siitä leikatessa yllättäen nesteet pihalle ja lihasta tuli rakenteeltaan hieman ”jauhoinen”. Onneksi oli niin hyvä liha, että.kypsyydestään huolimatta se oli oikein mureaa. Pienemmät paistin palat R: jätti hieman ”raaemmiksi” ja ne olivatkin oikein mehukkaita ja mureita. Lihan kastike, suklainen punaviinikastike onnistui jälleen ja sen mukaan sovitettu punaviini Tommasin Amarone della Valpolicella Classico 2005 osui kuin nenä päähän. Tämä yhdistelmä on todettu jo aikaisemmin erittäin toimivaksi. Viinin suklaisen karvaat aromit jatkavat ja täydentävät suklaisen punaviinikastikkeen aromeja mahtavasti. Erittäin harmooninen  ruoan ja viinin liitto. Suosittelen kokeilemaan.
Pääruoan jälkeen nautimme paistinpannulla paahdettua vuohenjuustoa hunajalla ja brietä kumquats- hillon kanssa. Täsmä viininä Willy Gisselbrechtin Alsacelainen Gewurztraminer. Tämä puolimakea hunajainen viini toimii älyttömän hyvin näiden juustojen kanssa, ja loppu viini pullosta tuntui toimivan ihan sellaisenaankin.
Tämä viini kannattaa tarjoulla hyvin viilennettynä.
Hauska ilta alkoi kääntyä loppua kohti, nyt alkoi jo vieraidenkin vatsat olla täynnä. Illallinen ei kuitenkaan olisi mitään ilman jälkiruokaa. S:n tekemä suussa sulava suklaafondant, ja R:n itse tekemä ”luomu” vaniljajäätelö (lisäaineeton), Grahamsin Late Bottled Vintage Port viinin kanssa kruunasivat illallisen. Tämä jälkiruoka onkin yksi isännän suosikeista, sisältä valuva ”suklaakakku” ja aito omatekemä vanilja jäätelö ovat vaan niin hyviä. Tässäkin valittu viini toimi erinomaisesti.
Ihanien vieraiden kohteliaista ylistyksistä huolimatta, heti illallisen jälkeen meille kokeille jäi hieman hampaan koloon tuon pääruoan lievä epäonnistuminen. Liekö haparointiin syynä hieman ruosteinen fiilis, parin viikon intensiivisen lukemisen jäljiltä vai mikä?
Nyt kun rauhassa on illan ruokia ”analysoinut” ja kuvia annoksista katsonut, niin ihan ok suoritushan se loppuenlopuksi tällaisilta amatööri kokeilta oli. Pääruokaa lukuun ottamatta kaikki ruoat onnistuivat nappiin ja näyttivätkin hyviltä ja pääruokakin ihan ok vaikka hieman karun näköinen olikin. Viinit olivat erinomaisia!
Kiitos vielä ihanille vieraille, herkutellaan jatkossakin yhdessä. 🙂

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Translate »