Pitkä viikonloppu keväisessä Düsseldorfissa

Pitkä viikonloppu keväisessä Düsseldorfissa

Helmi – maaliskuun taitteessa kun Suomessa oli (ja on edelleen) vielä metritolkulla lunta, päätimme pienellä porukalla lähteä tutustumaan keväiseen Düsseldorfiin.

Keskityimme tällä kertaa enimmäkseen panimoravintoloihin, niiden oluihin ja perinteisiin reiluihin saksalaisiin ruokiin.

Tervetuloa mukaan nauttimaan Düsseldorfilaisesta olut- ja ruokakulttuurista.

Neljän päivän vierailumme alkoi ”brunssilla”, kaupungin vanhimmassa panimoravintolassa Brauerai Shumacherissa, joka sijaitsi aivan hotelliamme vastapäätä.

 

Seuraavalla viikolla alkavat karnevaalit näkyivät kaikkialla, niin myös perinteitä huokuvassa Schumacherissa.
Brunssimme sisälsi munakasta ja erilaisia rapeakuorisia sisältä pehmeitä sämpylöitä, joissa oli päällä maksamakkaraa, kinkkua, juustoa ja tartarpihviä.
Juomaksi tietenkin panimon omaa Alt- pintahiivaolutta, joka tarjoiltiin kylmänä kapeista 2 desin laseista.
Oluen kaunis kuparinruskea väri, pehmeän makean maltainen ja paahteinen maku suorastaan kerjäsi päästä janoisiin suihimme, ja aktiivinen, kovaan ääneen paikallista murretta vääntävä tarjoilija pitikin sitten huolen lopusta. Uutta lasia tuli pöytään, jos edellinen näytti vähänkin tyhjältä, ja sitten vain tukkimiehen kirjanpidolla merkit lasinaluseen.
Jano ja nälkä tulikin tyydytettyä varsin nopeasti.
Brunssin ja muutaman Alt -lasillisen jälkeen lähdimme kävellen tutustumaan kaupunkiin. Köningsalleen merkkiliikkeiden näyteikkunoita ihaillessa (kuolatessa) tulikin yllättävän nopeasti jano. Karstadt- tavaratalon alakerran elintarvike- ja viinimyymälän yhteydestä löytyi viinibaari, jossa päätimme pitää pienen ”pits-stopin”.  Viinibaarissa olikin oikein välitön meininki. Eräskin vanhempi rouva kävi kaupan juustotiskiltä ostamassa juustoja, ja nautti niitä ja viiniä tiskillä ystäviensä kanssa. Baaria hoitava naistarjoilija rupatteli mukavia asiakkaiden kanssa, ottaen samalla silloin tällöin itsekin huikkaa asiakkaan tarjoamasta kuohuviinistä.
Täällä ei viinissä pihistelty. Kun listassa oli hinta 20 millilitran mukaan, niin lasiin kaadettiin aina hyvin asiakasystävällinen määrä. Reilusti suoraan pullosta, Düsseldorfissa emme Suomessa niin tuttuja millimetri mittoja nähneet. Liekö kulttuuri ero vai mikä. 🙂

 

Lasillisten jälkeen jatkoimme matkaa vanhankaupungin läpi Reinin rannalla sijaitseville terasseille. Oli oikein mukava istua auringon paisteessa ja katsella täyteen ahdettujen rahtialusten lipumista pitkin Reiniä. Kuuma, höyryävä clühwein ja terassilämmittimet pitivät huolen, että kylmä ei päässyt yllättämään. Nautittuamme keväisestä auringosta ja clühweineista, palasimme hotellille lepäämään ja valmistautumaan illallista varten.
Illallista nautimme Zum Schlussel:ssa, 150 vuotta vanhassa panimoravintolassa. Ravintola sijaitsee vanhankaupungin ytimessä, jota myös kutsutaan maailman suurimmaksi baaritiskiksi. Vanhassa kaupungissa on noin 250 erilaista ravintolaa / baaria, melkoisen pienellä alueella.

 

Takaisin Schlusseliin ja illalliseen. Ennen kuin ehdimme juuta tai jaata sanomaan, oli touhukas tarjoilija tuonut jo pöytäämme koko seurueelle lasilliset talon omaa Alt- olutta. Vasta sitten oli aika miettiä mitä söisimme ja joisimme. Perinteiseen saksalaiseen tyliin oli täälläkin annokset vähintäänkin runsaan kokoiset. Tätä kuitenkaan sen enenpää ajattelematta tilasin nälissäni alkuruoaksi bratkartoffel-salaatin. Annos oli hieman toisenlainen kuin mielessäni olin kuvitellut (huomattavasti suurenpi), mutta paistetutperunat olivat suorastaan suussa sulavat. Annos oli niin suuri, että se olisi käynyt vallanhyvin pääruoasta.
Vaikka vatsa oli jo alkuruosta täysi, niin pääruoaksi otin Scweinehaxea sauerkrautilla ja perunamuusilla. Sillä kyllähän jokaisella Saksan matkalla haxea pitää saada. Tätä herkkua kun ei muualta oikein tahdo saada. Pitkään kypsytetty valtava sianpotka oli erittäin mehukas ja murea. Makean pehmea ja hieman hapokas sauerkraut (saksalainen hapankaali) sopi täydellisesti haxen kanssa. Talon Alt- olut oli oiva kumppani haxelle, mutta päätimme kuitenkin tilata lisäksi punaviiniä ja maistaa kuinka se sopisi. Hyvinhän se sopi, kaikki tuli juotua.
Ohessa muita seurueemme annoksia, joista kala sai erityisesti kehuja. Lohi oli erityisen mehukas vaikka annos muuten näyttikin kuivalta.
Possu näytti hyvältä, mutta valitettavasti oli hieman yli paistettu ja mennyt kuivaksi.
Jälkiruoksi valitsin Apfelstrudelin. Tätä herkkua useasti Itävallan ja Saksan reissuilla nauttineena, olivat odotukseni korkealla.
Ikäväkyllä tämä annos oli pettymys. Kuiva strudeli, jonka sisus oli hieman raaka ja maistui hiivalle. Kastike oli hyvää, mutta sitä olisi voinut olla reilusti enemmän.
Onneksi vatsa oli muutenkin jo aivan turvoksissa, niin ei tuo jälkiruoka jäänyt harmittamaan.
Päivä 2.
Seuraava aamu valkeni sateisena ja tuulisena. Runsaan hotelliaamiaisen jälkeen päätimme lähteä Euroshop messuille. Valtavat kansainväliset kaupan alan messut jossa oli näytteilleasettajia, sekä vierailijoita ympäri maailmaa. Muutamien näyttelyhallien jälkeen alkoi nälkä taas kurnia vatsassa. Lounaan nautimme messuravintolassa viinilasillisen kanssa.  Tähän kohtaan täytyy mainita, että vesi, kaksi lasia viiniä ja yksi kanasalaatti maksoi 32 euroa. Melko kallista vaikka messuruoasta olikin kysymys. No elämä on…
Messuilta palattuamme söimme päivällisen Schumacherissa. Bratwurstia erilaisilla lisukkeilla, ja tietenkin panimon omaa olutta.
Syötyämme jatkoimme jalan matkaa vanhaan kaupunkiin, ajatuksena löytää kahvila jossa voisi nauttia jälkiruoaksi leivokset. Illan jo hämärtyessä hieman viluisina kävelimme pitkin sateisia katuja, kunnes tien toisella puolella silmiimme osui huuruinen ikkuna jossa luki Chocolade. Kurkistimme pienestä ovesta sisään ja löysimme viihtyisän ranskalaistyylisen kaakao – paikan, jonka yhteydessä oli suklaapuoti. Paikka oli täynnä taitelijan näköistä ”boheemia” porukkaa, jotka sopivat paikan tyyliin täydellisesti. He olivat kuin osa sisustusta.
Ajattelimme että kaakao saisi nyt ajaa kahvin aseman. Valittavana oli eri makuisia ja vahvuuksisia kaakaoita 50 prosenttisesta aina 99 prosenttiin asti. Kaakaot valmistettiin juuri jauhetuista pavuista, ja ne olivat erittäin täyteläisen makuisia. Kaveriksi otimme vielä tuoretta suklaa kakkua ”Mud – cake”, joka oli erittäin hyvää, mutta mielettömän makeaa. Tällä setillä lähti kyllä makean himo, ja vatsat olivat taas niin turvoksissa, että illallista ei enää tarvittu.

Juotuamme kaakaot ja lämmiteltyämme tovin lähdimme kävelemään takaisin kohti hotellia. Matkalla pysähdyimme vielä vanhassa kaupungissa sijaitsevaan ranskalaistyyliseen ”viinibaariin”. Kaunis paikka, mutta tarjoilu armottoman hidasta, ja hieman epäkohteliasta sekä asiantuntematonta. Tänne ei ”tippejä” tarvinnut jättää.

Päivä 3.
Kolmas päivä sujui kauppoja kierrellen ja joitain edullisia ostoksiakin tehden. Iltapäivällä palatessamme hotelliinmme päätimme piipahtaa jälleen Schumacherissa ottamassa yhdet oluet. No nälkähän siinä tuli ja tällaiset annokset nautimme.
Frikadelli ja bratkartoffelia
Verimakkaraa-sauerkrautia ja perunamuusia
Bratwurstia ja bratkartoffelia
Schumacheria voi suositella mikäli haet perinteistä välitöntä panimoravintola tunnelmaa. Maukkaat reilut annokset, hyvä olut ja edullinen hintataso ovat vahvuuksia, joilla Schumacher vetää salit täyteen ilta toisensa jälkeen.
Mikäli etsit hienostuneempaa tunnelmaa romanttiselle kynttiläillalliselle, niin siinä tapauksessa suosittelen kokeilemaan vanhan kaupungin viiniravintoloita.
Meillä ilta jatkui vanhan kaupungin pubeissa iloisissa merkeissä.
Päivä 4.
Viimeisenä päivänä ennen takaisin lähtöä meillä oli vielä runsaasti aikaa tehdä viimehetken ostoksia, ja nauttia aurinkoisesta säästä. Ostos kirroksen aikana alkoi taas kurkkua kuivaa, ja venynyt vatsakin ilmoitteli nälästä.
Nyt teki jo mieli jotain muuta kuin bratwurstia ja olutta. Niin hyviä kuin ne ovatkin. Vatsan turvotus oli jo kuitenkin sitä luokkaa, että piti saada jotain kevyempää. Päädyimmekin helpoimpaan mahdolliseen ratkaisuun. Tavaratalon alakerrassa, jossa teimme parhaillaan ostoksia sijaitsi aasialaisvaikutteinen lounasravintola. Päätimme mennä sinne.
Rapeaksi paistettu pangasiusfile salaatti pedillä
Chilillä maustettu kanasalaatti
Naiset ottivat rose-viiniä ja me miehet valkoviiniä. Molemmat viinit olivat chileläisiä ja niiden mausteinen maku sopi hyvin yhteen mausteisten ruokien kanssa. Ruoat olivat edullisia ja ihan ok makuisia, mutta eihän tällaisista tietenkään sukat lähde pyörimaan jaloissa. Kuten ei odotettukaan.
Lounaan jälkeen olikin jo aika lähteä kohti lentokenttää ja kotia.
Matkasta ja Düsseldorfista jäi oikein mukava fiilis. Rento matka, rennossa kaupungissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Translate »