Illallinen ystävien kanssa.

Perjantai iltana kun ensimmäisen kerran ruoan ajatteleminen alkoi taas tuntua mukavalta, alkoi armoton menun miettiminen. Valmiiksi viime viikonlopulle suunniteltu menu kun tuli pienillä muutoksilla jo toteutettua edellisenä lauantaina, ja eihän samaa enää voinut tehdä. Perjantai ilta uhkasi venyä myöhään, ja väsymys vei voiton joten päätös menusta jätettiin lauantai aamuun.

Lauantai aamu klo 9.00 ja vieraat tulisi kolmen jälkeen. Menu vielä pahasti kesken. Päässä molemmilla vain repaleisia ajatuksia. Ennen kuin kerkesi ruokakirjoja selaamaan, olikin jo kiire kauppaan. Aikaa oli tasan tunti käydä kaupassa sillä välin kun rouva ja tytär olivat harrastamassa. Kymmenen minuuttia kestävän ajomatkan aikana olisi menu saatava kasaan. Nyt piti molempien laittaa aivonystyrät hyrräämään, ja vauhdilla. Jotain piti keksiä. Ei muuta kuin muistelemaan aikanaan toteutettuja ja toteuttamattomia reseptejä. Argh! Ei vieläkään mitään täysin valmista. Alkuruoka, ja pääruoan pääraaka-aine oli valittu, enää puuttuivat alkupalat pääruoan lisukkeet, kastike, jälkiruoka jne. Nyt piti vain luottaa kokemukseen, ja painua kauppaan. Kyllä ne ideat siellä viimeistään syntyisi… ja Vau! Vihannesosastolla menu alkoi hahmottua,  tavarat kyytiin ja vielä ajoissa noutamaan rouva ja tytär.

Näinhän se ilta meillä usein menee, isäntäväki kokkaa ja samalla viihdyttää vieraitaan. Kaikki on tyytyväisiä kunhan viiniä ja ruokaa riittää ja tarinaa tulee.

Nyt on aika toivottaa tervetuloa, tervetuliaismaljan ja alkupalojen kera. Kilistelimme kahdeksan asteiseksi jäähdytetyllä Nicolas Feuillatte champagnella, josta enemmä viinissä sivulla, kuten vieraidemme tuomista alku-, ja pääruokien kanssa juoduista viineistä.

Ruokahalun herättäjinä toimivat pienet alkupalaleivät. Toisessa oli siikatartaria, avocadoa, kirjolohenmätiä, ja koristeena pari ohutta viipaletta punasipulia. Toinen oli perinteisempi silli munaleipä, jossa myös punasipulia ja ruohosipulia koristeena. Seuraavanlaisen kommentin muistan. Hyvää oli, olisipa tätä lisää. Noi eipä tietenkään ollut. 🙂

Alkuruokana tuorepasta tagliatellea pestokastikkeessa. Pastataikina ja pesto oli ehditty tekemään onneksi etukäteen. Tässä välissä kun lapset söivät omaa illallistaan, viimeistelimme pastan. Pestopasta maistui erinomaisesti kaikille, vaikka sitä oli alkuruoaksi melko suuri annos. Tätä uskaltaa suositella kaikille, hiilarienkin uhalla. Maku asteikolla iso NAM!

Pastan kanssa nautimme vieraidemme tuoman Rovero Barbera d`Asti luomuviinin. Tasapainoinen voimakas tanniininen viini oli pastalle hieman tuhti, pääruoan seurassa viini olisi päässyt oikeuksiinsa. Suosittelen viiniä mediumiksi valmistettujen tummien liharuokien seuraan.

Alkuruoan jälkeen oli vatsat jo melko täydet. Hyvä juttu, koska tässä vaiheessa laitettiin pienimmät lapset nukkumaan ja pääruoan valmistumiseen menisi vielä hetki.

Pääruokana oli pekoniin kääritty naudan sisäfile, herkkutattikastike, jossa koristeena paahdettuja herkkutatti lastuja. Lisukkeina höyrytettyjä neulapapuja, ja yrtti-valkosipuli lohkoperunat. Suussa sulava mediumiksi valmistettu suomalainen file yhdessä Argentiinan auringossa kypsyneen Cabernet Sauvignon rypäleestä valmistetun melko täyteläisen punaviinin kanssa, muodostivat oivan ruoan ja viinin liiton.

Herkutteluillan huipennukseksi valmistimme Glorian ruokaa ja viiniä lehdestä aikanaan löytämämme ja siitä muunnellun oman version omena-persikka tarte Tatinin. Viereen pallo Carte d´or vanilja jäätelöä, ja lasiin tilkka ranskalaista sauternesia.

Kiitos vielä vieraille mukavasta illasta.

ps. tämänkin illallisen annosten reseptit tulevat resepti hakemistoon.