Hongisojan Kilpatallille hienoa menestystä Hyvinkään kilpailussa

Hongisojan Kilpatallille hienoa menestystä Hyvinkään kilpailussa

[ap_spacing spacing_height=”10px”]

Kansalliset estekisat käytiin sunnuntaina 2.11. Hyvinkäällä Riders Inn-tallilla.

Sunnuntai aamu ja ensimmäinen startti klo 11, joka tarkoittaa sitä, että kisapaikalla oltava n. klo 10.15.
Eli tallilla oltava n. klo 09.00 jotta saadaan nippu tavaraa autoon ja traileriin, hevoset harjattuina, hännät letitettynä ja ja kallisarvoiset jalat topattuna kuljetussuojiin, ennen kuin puolen tunnin ajomatka alkaa.

Meidän perheen kisarutiini on hioutunut vuosien aikana ja jokainen tietää hommansa tallin päässä, kisapaikalla ja kotiin tullessa. Kia (kisaaja) puhdistaa varusteet jo edellisenä iltana, ja pakkaa kisanumerot, omat kisavaatteensa, harjat, kisasuojat ym. kasseihin. Se nopeuttaa aamun lähtemistä huomattavasti.

Jari (perheen isä) laittaa aamulla tallilla trailerin kuntoon, eli lisää kuiviketta, laittaa heinäverkot ja laittaa lisäheinät jos pidempi reissu tiedossa, ja auttaa lastauksessa. Kia ja Maria (perheen äiti) laittavat hevoset lähtökuntoon ja kantavat satulat ja varustekassit ym. autoon ja käyvät vielä läpi, että tärkeimmät varusteet kuten hevosten passit ovat varmasti mukana.

Alkuaikoina äiti teki kirjallisia listoja kaikesta tarpeellisesta, koska useamman hevosen kanssa tavaraa on uskomaton määrä, varsinkin jos kyseessä useamman päivän yöpymisreissu, mutta nykyään listat ovat jo onneksi melko hyvin päässä.

Kun päästiin kisapaikalle, ensimmäisenä kurkattiin traileriin, että hepat edelleen tyytyväisinä heinäverkon kimpussa, ja siitä reippain askelin kansliaan tarkistamaan pitääkö näyttää jomman kumman hevosen rokotustodistukset. Kisahevoset pitää olla rokotettuja sääntöjen mukaan, ja osassa kisoista todistukset tarkistetaan aina, osa tekee pistotarkastuksia jne.

Tämän jälkeen Kia käveli tulevan kisaradan, joka tarkoittaa sitä, että kilpailija kävelee radan esteiden numerojärjestyksessä, mittaa omilla askelillaan esteiden välejä ja muuntaa ne mielessään hevosen laukka-askeliksi. Näin ratsastaja tietää monta laukka-askelta mihinkin väliin olisi hyvä ottaa jotta rata olisi sujuva. Tosin kisatilanteessa suunnitelmat saattavat joskus ”hiukan” muuttua, jos hevonen ei toimikkaan kuin ihmisen mieli…

Sitten vauhdilla laittamaan ensimmäinen hevonen valmiiksi, eli heppa ulos trailerista, pikainen harjaus, häntä auki, suojat ja satula ym. päälle, kisanumero kiinni ja kiireesti verkkaan, koska olimme jo 15 lähtijä.

Verkasssa hevosta verrytellään ensin ravaten ja sitten laukaten ja taivutellaan hevosta siinä samalla, sitten aloitetaan verkka-esteiden hyppääminen. Kialla on tapana hypätä ensin n. 6-8 kertaa pystyestettä aloittaen matalammalta ja nousten siitä lähelle kisakorkeutta, sitten siirrytään okserille, jossa muutamia hyppyjä korottaen ja leventäen okseria, sitten vähän aikaa hevonen kävelee, ja lopuksi hypätään pysty ”tapissa”, eli vähän yli kisaratakorkeuden, juuri ennen radalle lähtöä.

Kisamaneesiin siirrytään ennen omaa suoritusta, eli radalla on yleensä 1-2 ratsastajaa yhtä aikaa, toinen tutustuu rataan ja toinen tekee kisasuoritusta. Juuri meitä ennen yksi tyttö meni tuhatta ja sataa todella hienon radan, ja katsoin, että nyt mentiin lujaa, ja tyttö ottikin kärkipaikan. Kia ja ”Artti” tervehtivät tuomaria, ja starttasivat lähtömerkin saatuaan. Perusrata siisti ja reipastahtinen, Kia oli ensin ajatellut, että meidän ”norsunpoika” ei käänny tiukimmista reiteistä, mutta tamma yllätti upeasti, ja toimi kuin ajatus, Kia lasketteli menemään, ja kun he ylittivät maalilinjan, oli kahden sadasosasekunnin johto totta.

Sitten jännitettiin vielä parikymmentä seuraavaa suoritusta, kunnes voitto varmistui. Oli todella hieno fiilis, koska tämän tamman kanssa on ollut niin paljon vastoinkäymisiä.

Voittoisan kilpailusuorituksen näet tästä.

Se on hyvin varovainen, mikä on toisaalta hyvä ominaisuus hyppäävälle hevoselle, mutta tarkoittaa myös, että se kyttää helposti kaikkea, ja sen hevosen luottamus on pitänyt ansaita todella rauhallisesti etenevällä työllä. Paha takapakki tuli viime kesänä kun se liukastui esteen yli hypätessään, ja kaatui pahasti. Meni reilu puoli vuotta ennenkuin se suostui taas hyppäämään.

Meidän talli oli tässä luokassa muutenkin hienosti edustettuna, sillä Kian ystävä Aada sijoittui hienosti neljänneksi.

Seuraavaksi meillä oli vajaa tunti luppoaikaa odotellessa Acsun starttia, joten tankkasimme masujamme hiukan ja katselimme muiden kisasuorituksia. Sitten sama kuvio toistui seuraavan hevosen kanssa, eli trailerista ulos, heppa kuntoon, verkkaan ja radalle. Acsu oli ihan super verkassa, mutta herralla ei sitten ollut fiilistä radalla, joten heppa liikkui kuin täi tervassa, tuloksena muutamat puomit alas. No pitää silti olla erittäin tyytyväinen päivään, on sitä menty monia kisoja, kun kumpikaan hevosista ei ole ollut ”sillä fiiliksellä”. Ratsastus on siitä haastava laji, että sekä hevosella, että ratsastajalla pitää osua se hyvä päivä samalle päivälle, jotta tulosta syntyy.

Sitten vaan auton nokka kohti kotitallia. Matkalla katsottiin vielä kisavideot ipadilta, käytiin hyvät ja huonot hetket läpi ja hypisteltiin hienoa voittoruusuketta.
Tallilla taas perusrutiinit, eli hevoset talliin, trailerin puhdistus, kisavarusteiden puhdistusta ja kaappeihin laittoa, ja näin oli taas saatu yksi kisapäivä päätökseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Translate »